Vuoden 2019 lupaukset

Taas on uuden vuoden lupausten aika! En edelleenkään halua luvata liikoja tai jotain mistä tiedän jo etukäteen, etten pysty pitämään, mutta aina muutava lupaus pitää tehdä motivoidakseen itseään parempaan päin.

Siispä tänä vuonna lupaan:

Kiitos vuosi 2018!

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika vähän kerrata mitä tänä vuonna oikein tapahtui. Vuoden isoin tapahtuma meidän perheessä oli tietysti vauvan odottaminen ja syntymä, mutta monta muutakin ihanaa juttua vuoteen mahtui. On muuten aika hassua ajatella, että vuoden alussa ei osattu kyllä yhtään arvata, että vuoden loppuun mennessä meillä on uusi perheen jäsen...

Paketointi-ideoita jouluun

Onko joulun lahjat vielä paketoimatta? Monellehan se on aatonaattoyön hommaa, mutta mä tykkään tehdä sen vähän aiemmin. Sainkin jo eilen omat paketointihommat hoidettua ja ajattelin jakaa pari vinkkiä! 

Me ei anneta kovin paljoa lahjoja, mutta tykkään paketoida ne muutamat lahjat kivasti. Pidän aika yksinkertaisista jutuista ja viime vuosina olen käyttänyt mm. aika paljon ruskeaa paperia ja koristellut sitä vain vähän hienommilla nauhoilla tms. Valitsen yleensä kahta erilaista paperia, nyt viime kertoina ruskeaa ja jotain värillistä. Viime vuonna toisena paperina oli mustavalkoraidallinen ja nyt tänä vuonna punavalkoraidallinen paperi. 

Ruskea paperi ei ehkä ole ihan lasten suosikki ja pyörittelin kyllä Frozen-joulupaperiakin (kyllä, meillä on alkanut Frozen vaihe...), mutta jätin sen kuitenkin ostamatta ja ajattelin koittaa vain keksiä ruskeaan paperiin jotain lapsekasta. Ruskeaan paperiin paketointi ja yksinkertaisuus on nyt niin trendikästä, että Pinterestistä löytyi helposti ideoita ja päädyinkin tekemään eläinpaketteja. 

Testissä kantotakki ja vinkit vauvan kantamiseen talvella

Kaupallinen yhteistyö: Ipanainen 

Ennen äidiksi tuloa mä ajattelin, että kantoliinat ja -reput ovat vähän, noh, hippien hommaa ja kuvittelin meidän pärjäävän ilmankin sellaisia. Mutta melkein heti Pikku Myyn syntymän jälkeen mä marssinkin Ipanaisen lastentearvikeliikkeeseen ja ostin Tula-kantorepun. Ja ai että, mikä arjen apu se onkaan ollut ja on pelastanut monet hetket niin kotona kuin sen ulkopuolellakin! Ja onhan vauvan ihana siellä äidin lähellä seurailla menoa tai ottaa unet. Joten selvää oli, että uuttakin vauvaa tultaisiin kantamaan. Kaivoin jonkin aikaa käyttämättömäna olleen repun kaapista (oli muuten hassua, ettei Myy ollenkaan muistanut sitä, kun ei olla häntä enää vähään aikaan kannettu) ja uudella vauvalla se pääsi käyttöön jo heti muutaman päivän ikäisenä. Repusta on apua nyt vielä entistäkin enemmän koliikkivauvan kanssa ja muutenkin, kun hoidettavana on kaksi lasta ja kädet välillä kirjaimellisesti erittäin täynnä.

Kantotakki, lapsen ja aikuisen yhteinen vaate

Vauvan synnyttyä loppusyksystä aloin miettimään miten kantaminen ulkona onnistuisi, vaikka ilma viilenisi... ja apuun tuli onneksi taas ihana Ipanainen! Sain heiltä testiin Lenny Lamb kantotakin. Kantotakki on siis nimensä mukaisesti takki, joka on suunniteltu kantajan ja lapsen yhteiseksti vaatteeksi. Mallina mulla on monikäyttöinen käännettävä parka, jonka toinen puoli on tikkitakki. Mukana tulee kantopaleelit sekä edessä että takana kantamiseen ja niin sillä pystyisi kantamaan jopa kahta lasta yhtäaikaa. Lisäksi ilman paneelia takkia voi käyttää aivan tavallisena takkina. Ja vaikka mä sainkin takin käyttöön vasta nyt, veikkaisin sen sopivan hyvin myös raskausvatsan kanssa. Takki sopii hyvin vaihteleviin säihin, sillä parkakangas hylkii vettä ja tikkikangas pitää sekä vauvan, että kantajan lämpimänä.

Vauvan 1kk kuulumiset

Meidän vauva on tänään yhden kuukauden ikäinen ja ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia, kun en ole oikein kerennyt tänne blogin puolelle pahemmin viime aikoina kirjoitella. 

Valehtelisin, jos sanoisin, että meillä on ollut tosi ihanaa ja helppoa... Kerroinkin jo Pikku Myyn reagoineen todella raskaasti vauvan ensimmäisinä päivinä kotona, mutta se onneksi kestikin vain sen viikon verran ja seuraavalla viikolla Myy olikin jo aikalailla oma ihana itsensä. Viikko me siinä eleltiinkin jo oikein kivasti menevää vauva-arkea, mutta sitten sille vaitettavasti tuli loppu... 

Parin viikon ikäisenä vauva nimittäin alkoi itkeskelemään. Tai sanotaan suoraan, että huutamaan, sillä sitä se on ja erittäin kovaäänistä. Ensin huutoa tuli iltaisin 1-2 tunnin verran eikä siihen auttanut mikään. Siitä sitten pikku hiljaa huutoa alkoi tulemaan pitkin päivää ja nyt pari kertaa yölläkin. Välillä vauvan saa rauhoiteltua melko nopeasti, mutta välillä huutokohtaukset on niin rajuja, ettei niihin auta sylissä rauhoittelu, repussa kantaminen, tissi, ennakoiminen, ei mikään. Toistaiseksi ei tiedetä ollenkaan miksi vauva itkee. Varmaankin koliikki? Ehkä vatsavaivoja?