5 vinkkiä koliikki-itkun rauhoitteluun

Me saatiin vauvan koliikki-itkujen alettua neuvolasta jokin ohjevihkonen, jossa on keinoja kuinka itkevää vauvaa voi rauhoitella. Vihkossa ohjeistettiin lähinnä rauhoittelemaan koliikkivauvaa sylissä pitämällä ja rauhallisella puheella. Mitään voimakkaita keinoja, kuten jumppapallolla pomppimista vauva sylissä tai kovia suhinoita ei suositeltu. 

Mutta kun itkua vaan jatkuu ja jatkuu sitä on kyllä valmis kokeilemaan vähän kaikkea mahdollista... 

Mä olen kokeillut vauvan itkun rauhoittamiseen aivan kaikkea mahdollista kuten mm. tärisevää sitteriä, kasvoihin puhaltamista, jonkun ulkomaisen lääkärin kehittelemään erikoista asentoa, jossa vauvan kädet ristitään ja sitä nostellaan takapuolesta ja ylävartalosta kiinni pitäen samalla peppua heilutellen, mutta mikään näistä ei ole toiminut. Tuo kummallinen asento toimi ensimmäisellä kerralla hetken aikaa, kun vauva varmaan vain hämmästyi, että mitä tapahtuu... Eikä tuolla tavalla vauvaa jaksa kyllä loputtomasti kannatella, vaikkei se paljoa vielä painakaan. Olen myös tehnyt kyykkyjä vauva kantorepussa, joka kyllä toimii viidennentoista kyykyn jälkeen niin kauan kuin jaksaa niitä tehdä, mutta mun tänmänhetkisillä lihaksilla alkaa hapottaa jo siinä viidenkymmenen kieppeillä eikä vauva siinä ajassa ehdi nukahtamaan... Sinänsä ihan hyvää treeniä, mutta jätin sitten senkin keinon. Olen myös kerran huutanut itsekin (toimi hetken, kun vauva ehkä säikähti), mutta se oli heikolla hetkellä ja tiedän itsekin, ettei se ollut kovin hyvä keino. 

Mutta onneksi tässä parin kuukauden rauhoittelukokemuksella on löytynyt myös keinoja, jotka toimivat aika hyvin ja pitävät järjen omassa päässäni. Tässäpä siis mun omat suosikit itkun rauhoitteluun (ja nyt puhutaan siis vain koliikki-itkusta, kun perus tissi, sylissä pito, rauhallinen puhe, kevyt keinuttelu, viihdytys tms. ei enää toimi):

* Musiikki. Tää ei useinkaan rauhoita vauvaa, mutta pitää mut itseni järjissä. Kun vauva huutaa kurkkusuorana, pitää musiikki tietysti myös laittaa tosi kovalle, mutta olen ajatellut, ettei se voi ainakaa enempää naapureita haitata kun huuto, heh... Erityisesti ollaan kuunneltu Ellinooraa ja välillä vauva saattaa jopa musiikkiin rauhoittuakin. 

* Tanssiminen. Mä pidän vauvaa huutaessa paljon kantorepussa, sillä se tykkää olla pystyasennossa ja loputtomassa kanniskelussa väsyy kädet. Kaikenlainen hytkyminen on yleensä hyväksi ja meille onkin tullutkin tavaksi pitää keittiössä usein ilta-tanssit. Laitoin joskus Tuure Kilpeläisen Autiosaaren soimaan ja vauva tuntui tykkäävän tanssista sen tahtiin ja rauhoittui. Pikku hiljaa se muuttuikin sellaiseksi kappaleeksi, joka toimii lähes aina! Niinpä meikä vetää usein iltaisin vauvan kanssa semmoiset zumbat, että toivon, ettei kukaan näe ikkunasta... Välillä myös Pikku Myy osallistuu tansseihin. Oli myös aika hauskaa, kun joskus radiosta kuului sama biisi ihan muuten vaan ja vauva katsoi heti muhun ja selkeästi tunnisti sen! Tää ei ehkä ollut mikään paras kappalevalinta, sillä eihän se mikään lastenlaulu ole ja näen jo sieluni silmin kuinka joudutaan vielä soittamaan sitä vauvalle joka ilta nukkumaan mennessä... 

* Sängyn reunalla pomppiminen. Meillä ei ole jumppapalloa, mutta tää on aivan rinnastettavissa siihen. Kun istuu sängyn reunalla vauva sylissä ja hytkyy, on se yleensä huutamatta niin pitkän aikaa kuin vain jaksaa pomppia. Tässä on myös hyvä pitää pieni äidin sometauko, sillä vauva kantorepussa pystyy vaikka hetken selata puhelinta (toisin kuin kyykkyjä tehdessä)... 

* White noise ja muut suhinat. White noise Spotifysta on aivan mun pelastus! Välillä kuunnellaan myös hiustenkuivaajaa ja imurointi vauva kantorepussa toimii aina (jostain syystä ei ole kuitenkaan tullut siivottua tavallista useammin...). Myös itse tehty suhina auttaa, mutta se alkaa väsyttää pidemmän päälle eikä samalla pysty puhumaan. White noiseen ollaan jääty itseasiassa jo ihan koukkuun ja käytetään sitä melkein aina kun vauva käy päiväunillekin. 

* Kantorepun kanssa ulos. Päivän aikana tuleviin rauhattomuuksiin auttaa yleensä se, että lähden vauva kantorepussa ulos (joka ei tietysti näin talvella onnistuisi ilman kantotakkia). Vauva selkeästi tykkää, kun takin alle tulee hämärää, oma rauha ja tasainen liike. Välillä yritän huijata vauvaa ja puen takin  ja huivin vain sisällä päälle ja käveleskelen ympäriinsä. Aina se ei kuitenkaan toimi. 

Huomautan, että nämä on varmasti kaikki sellaisia rauhoittelukeinoja, joita ei oikeasti suositella ollenkaan. Mutta meidän tilanteessa, mun ollessa lähes aina illat yksin kahden lapsen kanssa en vain selviäisi muuten. Välillä vauva pitää vain saada mahdollisimman nopeasti rauhoitettua, että voi vastata isomman tarpeisiin ja silloin kaikki keinot on kyllä käytössä. Tiedän, että vauva tottuu helposti kaikenlaiseen hytkyttelyyn ja ääniin ja voidaan olla vielä pulassa, kun näistä keinoista pitäisi opetella pois... Mutta se on sitten uusi murhe, sillä nyt tälle ei vain voi mitään. 

MUTTA... vaikken vielä halua tästä kovin paljoa puhua, on meillä alkanut tilanne vähän helpottaa! Heti kun vauvalle tuli kaksi kuukautta täyteen, on itkut alkaneet nimittäin vähyentymään. Välillä on ollut jopa aivan itkuttomia iltoja ja välillä itkua on vain vähän aikaa. Joten jospa tämä alkaisi jo helpottaa!

Onko muilla koliikkivauvojen vanhemmilla jakaa hyväksi todettuja rauhoittelukeinoja? 

P.S. Ota seurantaan myös blogin Facebook (joka vielä toistaiseksi löytyy nimellä Eat Hoop Love, kun Facebook ei ole antanut lupaa vaihtaa sitä...) sekä Instagram (@ferdanifamily)!