Taaperon unikuulumisia

Mä oon kirjoitellut aikaisemmin meidän taaperon nukuttamisongelmista ja ajattelin tulla kertomaan miten tällä hetkellä menee. Tää aihe on sellainen, joka ei kaikkia varmasti kiinnosta, mutta ainakin itse olen kokenut muiden vertaistuelliset tarinat lohdullisiksi niinä väsyneinä hetkinä, kun olen miettinyt, että eikö tuo lapsi koskaan ala nukkumaan hyvin ja nukahtamaan helposti...

Pikku Myy siis siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan noin vuosi sitten  1,5-vuoden iässä ja silloin kirjoitin meidän lempeästä unikoulusta. Tiivistelmänä siis, omaan huoneeseen siirtyminen meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti ja yö/aamuyön imetyksetkin saatiin lopetettua viimein jossain vaiheessa kahden vuoden kieppeillä. Mä aloin nukkumaan paremmin ja yleisesti elämänlaatu parani. Mutta vaikka Myy alkoi nukkumaan yöt heräämättä, rassasi mua vielä sen nukuttaminen. Vietin seuraavan vuoden lähes tulkoon jokaisesta illasta 1-2,5h hammasta purren Myyn huoneessa odottaen, että hän nukahtaisi...

Raskauden myötä aloin jo vähän panikoimaan, että mitä sitten tapahtuu, kun talossa olisi myös vauva! En vaan voisi enää viettää niin pitkiä aikoja Myyn huoneessa odottaen hänen nukahtamista. Yleensä makasin Myyn sängyn vieressä, jotta pystyin käyttämään puhelinta sängyn alla niin, ettei hän huomannut. Ilman puhelinta en olisi vain kestänyt niitä lukuisia tunteja pimeässä huoneessa ja nukkuvaa teeskennellessä usein nukahdin itsekin, joka tietysti ärsytti. Kesällä me hankittiin Myylle uusi sänky ja silloin päätin alkaa vähän muuttamaan nukahtamisrutiineja. En enää maannut, vaan istuin sen aikaa lattialla, että Myy oli melkein unessa, jonka jälkeen sanoin käyväni vessassa. Välillä Myy tuli perässä, jolloin mun piti tulla vielä takaisin, mutta aika pian pystyin vain jäämään sille tielle ja Myy jäikin nukkumaan yksin. Pikku hiljaa mahan kasvaessa ja lattialla kökkimisen alkaessa tuntua vähän inhottavalta, aloin vain sanomaan, että äiti menee sohvalle odottamaan ja sekin yllättäen toimi. 

Iltarutiineihin meillä kuuluu iltasatu sängyssä, jonka jälkeen valot laitetaan pois ja kuunnellaan unilaulu äänikirjasta/puhelimesta. Aluksi näitä lauluja saatettiin kuunella vaikka kuinka monta, mutta pikku hiljaa vähentämällä olen päässyt siihen, että kuunnellaan yksi parin minuutin laulu kirjasta yhdessä, jonka jälkeen sanotaan hyvää yötä, annetaan pusut ja halit ja sitten laitan saman laulun vielä uudestaan soimaan ja menen itse pois. Yleensä jään sohvalle joksikin aikaa istumaan, sillä Myy usein on vielä jotain vailla ja huutelee tuomaan vettä (pulloa ei voi jättää hänelle, sillä sitten se kaadetaan sänkyyn) tai jonkun lelun. Illasta riippuen saatan rampata huoneessa vielä 1-5 kertaa, mutta aika usein Myy jää kerrasta yksin huoneeseen. Ja voin sanoa, että se tuntuu aikamoiselta voitolta kaikkien näidän taisteluiden jälkeen ja on oikeastaan aika hämmentävää, että joinain iltoina saatan olla jo 10min huoneessa olen jälkeen "vapaa"! Mä yleensä jään istumaan joksikin aikaa sohvalle, sillä en halua alkaa vaikka laittamaan itselleni iltapalaa, jos Myy vielä tuleekin huoneesta pois. Mutta hetken sohvalla istuminen (puhelimen kanssa) ei ole mikään juttu parin tunnin kovalla lattialla makaamisen rinnalla! Ja usein voin alkaa pian puuhailemaan jotain hiljaista (esim. nyt kirjoittamaan tätä), vaikka kuulen, ettei Myy vielä olekaan nukahtanut. Ja se on kuulkaa mahtavaa se ja tuntuu sellaiselta miltä "normaaleissa" perheissä nukuttamisen olen kuvitellut olevankin!

Sitä olen kuitenkin miettinyt, että onkohan tuolla lapsella oikeasti jotain nukahtamisongelmia, kun se saattaa silti yksin huoneeseen jäätyään höpötellä tai lauleskella siellä itsekseen tunninkin ennen nukahtamista, vaikka vaikuttaisi sänkyyn vietäessä aivan väsyneeltä....

Aamuyöstä Myy usein tulee vielä meidän sänkyyn jatkamaan unia, joka ei useimmiten haittaa mua. Mä en itseasiassa yleensä edes herää Myyn tuloon, vaikka se juoksee omasta huoneestaan aina ihan täysiä pikkujalat tömisten. Mutta välillä Myy tuleekin jo aika aikaisin ja on ottanut paikakseen nukkua meidän sängyn jalkopäädyssä, joka on mulle ja Riolle aika ärsyttävää, kun sitten saa koko ajan puoliunissaan olla pekäämässä, että se putoaa tai me vahingossa potkastaan sitä... Ja kyllähän me vähän pähkäillään, että miten mahdutaan kaikki samaan 140cm leveeseen sänkyyn, jos se vielä jatkaa tätä tapaa vauvan tultua... Mutta onneksi se usein myös nukkuu omassa sängyssä aamuun asti. 

Nää nukuttamisjutut ovat varmasti sellaisia, joita ne, joilla kaikki on mennyt helposti ja kivasti, eivät ymmärrä ollenkaan, mutta ne joilla on samanlaisia ongelmia, ymmärtävät täysin. Vaikka meidän matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivinen, olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen, että mentiin kuitenkin asiassa lapsentahtisesti. En itse kannata sitä, että jo ihan pieni vauva pitäisi opettaa nukahtamaan yksin ilman mitään turvaa... mutta kieltämättä tässä vähän nyt on mietinnässä, että ehkä joitain asioita nukkumiseen liittyen yritetetään toisen lapsen kanssa tehdä vähän toisin.

Mites muilla tällä hetkellä nukutaan? Ja kuinka kauan teillä kestää taaperoiden nukuttaminen omaan huoneeseen? 


P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook sekä Instagram (@eathooplove)!