Ja suoraan sanottuna mun mielestä perhepedissä nukkuvat ihmiset oli ehkä vähän outoja... Sitten se lapsi ei koskaan lähtisi sieltä pois ja nukkuisi vanhempien välissä teiniksi asti...
Meidän suunnitelmana oli laittaa pinnasänky oman sänkymme viereen sivuvaunuksi ottamalla toinen laita pois, jotta vauva olisi kuitenkin lähellä ja sen saisi sieltä helposti yöllä syömään. Uuteen asuntoon muutettaessa me ostettiin uusi sänkykin ja vaikka Rio olisi halunnut vähän leveämmän pedin, mä päätin, että otetaan vain 140cm sänky, jotta pinnis mahtuisi hyvin sen viereen.
Mutta...
Eihän ne suunnitelmat ihan niin menneetkään. Jo sairaalassa vauvaa kannustettiin pitämään yöllä vieressä, joka oli kyllä aluksi vähän jännittävää niin kapeassa sängyssä, mutta myös yllättävän luonnollista. Kotona kokeiltiin sivuvaunu-ideaa, mutta päivällä vauvan laittaminen sinne oli hankalaa, kun pinnikselle piti mennä meidän sängyn yli (toisella puolella on seinä) eikä me heti tajuttu, että Myy voi ihan hyvin nukkua päiväunia myös meidän sängyllä. Niinpä laitettiin laita takaisin ja nostettiin pohja ylemmäs. Niin ja, no... alettiin nukkumaan perhepedissä.
Aluksi meillä oli keskellä tyynyjä tai rullattu peitto, jotta Rio ei pyörisi Myyn päälle, mutta ne jäi aika pian pois, kun huomattiin, että olis aika epätodennäköistä, että niin kävisi. Ensimmäisen ainakin varmaan kuukauden mä myös nousin istumaan aina kun imetin yöllä, kunnes lopulta aloin imettää myös makuulta, jolloin perhepeti olikin ihan unelma. Siitä vaan tissi suuhun, kun vauvalle tuli nälkä ja siihen pystyi hyvin molemmat vaikka nukahtamaan. Ainoa liikehtiminen taphtui, kun pari kertaa yössä vaihdettiin puolta. Kaikki nukkui oikein hyvin ja meistä oli tullut semmoinen outo perhe, jotka nukkuvat kaikki samassa sängyssä.
Jossain vaiheesa aloin nostamaan Myyn alkuyöksi aina omaan sänkyynsä, jotta mä sain nukuttua aivan rennosti ensimmäisen pätkän ja viereen otin sen vasta ensimmäisen nälän tullessa, johon se yleensä jäi. Ajateltiin, että sen on hyvä oppia nukkumaan myös itsekseen omassa sängyssä.
Nyt Myy on kuitenkin alkanut pyörimään ja heilumaan niin hirveesti, ettei sitä enää vähään aikaan oo oikein voinut pitää meidän sängyssä. Unissaankin se saattaa liikkua jonkin verran ja hereillä ollessa, sillä on niin kauhee vauhti päällä, että aina on toisella sen jalat naamalla ja toisella kädet (tässä kohtaa vois tietysti myös sanoa, että olishan se vähän leveämpi sänky ihan kiva...), joten kaiken yötä sitä saa olla nostelemassa omaan sänkyyn ja takasisin.
Tää on melkein harmi, sillä olihan se oikeestaan aika ihanaa nukkua kaikki samassa sängyssä. Rio vieläkin usein pyytää, että otetaan se meidän viereen, mutta murisee sitten ärsyyntyneenä aamuyöstä, kun jonkun pikkujalat potkii sitä...
Yleisesti ottaen Myy on kuitenkin aina kiltti aamulla ja puuhailee aika pitkään omiaan ennen kuin me hereätään. Kitinää kuuluu yleensä vain jos jalka tai käsi jää pinnojen väliin jumiin, jolloin äitin pitää käydä pelastamassa. Ja aamuisin mä usein avaan silmät niin, että se on vetänyt pinnasänkyn reunapehmusteen alas ja tuijottaa mua sieltä kaltereiden takaa.
Saa siis nähdä miten nukkuminen nyt etenee. Voi olla tää on vaan tämmöinen superaktiivinen vaihe, kun Myy on oppinut vasta kääntyilemään ja liikkumaan ja niitä pitää koko ajan kokeilla ja ehkä sen nukkuminen myöhemmin vielä vähän rauhoittuu ja se saattaa päästä taas takaisin meidän viereen. Vielä se kuitenkin syö niin monta kertaa yössä, että ei tulis mieleenkään siirtää sitä ainakaan omaan huoneeseen. Mutta kyllä se sinne jossain viheessa vielä joutuu. Niin outoja me ei sentään olla, että nukuttais isomman lapsen kanssa samassa sängyssä. Eihän...?
P.S. Jos haluat pysyä reaaliajassa mun mukana niin laita seurantaan Eat Hoop Loven Facebook-sivu sekä Instagram (eathooplove).
Tää vois olla mun kirjottama teksti!!! Ennen vauvan syntymää olin täysin samassa sängyssä nukkumista vastaan ja vannoin että meidän vauva kyllä nukkuu sitten omassa sängyssään... No alkuun se nukkuikin omassa vauvankoppa sängyssä (pinnis vielä toisessa huoneessa) ja nukuttaminen siihen kesti aina ikuisuuksia ja koko ajan sai olla nostamassa syliin yms. Sit alko nukkumaan päikkärit meidän sängyssä ja sit jäämään ekan syötön jälkeen yöllä mun viereen ja tällä hetkellä nukkuu joskus koko yön meidän sängyssä. Ja nukkuu hyvin! Viime yönä melkein seitsemän tuntia putkeen mut normi öinä sellasen neljä-viis tuntia. Katotaan miten kauan jatketaan, ainakin siihen asti kun alkaa liikkumaan enemmän :)
VastaaPoistaHehe, kummasti ne mielipiteet vaan muuttuu! Ja väsyneenä sitä arvostaa helpointa ja mukavinta ratkaisua kaikille... :)
PoistaVannon täysin perhepedin nimeen! Siis miten kukaan jaksaa vauvan kanssa yöt, jos on hypättävä toiseen huoneeseen? Ja oltava hereillä syöttöjen ajan?
VastaaPoistaKolmonen menossa ja pari kertaa olen vetänyt vahingossa peiton vauvan yli. Mutta kyllä niin pienikin ilmoittaa, ettei nyt ole kiva.
Ainut yöllinen kauhukokemus oli keskimmäisen kanssa. Oli kadonnut meidän välistä! Isosiskon sänky oli meidän sängyn päädyssä. Sinne oli vauva mönkinyt siskon viereen nukkumaan <3
Niin ja ne isommat... Vaihtuivat omiin sänkyihinsä, kun vauva oli tulossa. Esikoisella on ollut yöllisiä kauhukohtauksia ja myöhemmin painajaisia. Joten omaan huoneeseen ei olla painostettu. Lasten sängyt ovat meidän sängyn vietellä. Jos yöllä herää, niin saa silitellä takaisin uneen.
Joo, oon kans miettinyt, että nukkuuko jotkut vauvat oikeesti niin hyvin, että ne voi laittaa omaan huoneeseen...? En mä ainakaan jaksais nousta jokaisesta pikkukitinästä ylös ja kävellä toiseen huoneeseen.
VastaaPoistaAi kauhee, varmaan hurja säikähdys tullut, kun vauva ei löydykään vierestä! Onneksi oli kuitenkin hyvässä tallessa ja turvassa. :)
Ja eiköhän ne lapset sitten jossain sopivassa vaiheessa siirry omiin huoneisiin. Tuskin kukaan aikuisuuteen asti on perhepetiin jäänyt. :)