Jos vaan näkee jonkun kalastajan- tai veneenomistajannäköisen ihmisen rannalla, kannattaa mennä suoraan kysymään, josko häneltä saisi kyydin vesille. Näin pääsee luultavasti halvemmalla kuin retkienjärjestäjien kanssa ja rahat menevät ainakin suoraan kuskille ilman mitään välikäsiä. Kuskin kanssa voi sitten sopia hinnasta ja siitä kuinka kauan snorklaamassa ollaan.
Mekin käytiin yhtenä päivänä snorklaamassa, jonne eräs Rion kaveri kuskasi meitä. Maksettiin retkestä noin 5 euroa/hlö , joka tosin oli vähän kaverihintaan, mutta normaalihintakin on kuulemma noin 7,5 euroa, joten ei paha ollenkaan.
Mun mielestä on tosi outoa, että Balin kaltaisella paratiisisaarella on valtavasti ihmisiä, jotka eivät osaa uida! Balilla ei yleisesti järjestetä mitään uimakouluja ja Rio kertoi, että niinä muutamina hassuina kertoina kuin heillä oli lapsena koulun liikkatunneilla uintia, ei niiden tarvinnut uida, jotka eivät osanneet. Itse kuuluessani sukupolveen, jossa lähes kaikki osaavat uida edes joten kuten, tämä tuntuu todella uskomattomalta. Itse kävin uimakoulua tarhaikäisenä niin kuin kaikki kaveritkin (elleivät olleet oppineet jo vanhemmilta jossain mökillä tms.) ja koulussa niitä, jotka eivät olleet vielä ihan varmoja uimisessa, opetettiin vielä liikuntatunnilla. Ja nyt puhutaan kuitenkin Balista! Saaresta, jossa on ihanat rannat ja hemmetin kuuma koko ajan. Monet paikalliset käyvät kyllä istuskelemassa tai muuten lillumassa vedessä viilentääkseen itseään, mutta uiminen siitä on kyllä kaukana. Viimeksi olessani Balilla sadekautena, hukkui Lovinassa kuukaudessa useampikin lapsi rantavesiin, kun he eivät osanneet uida ja aallot olivat isompia kuin normaalisti.
Rio osaa kuitenkin uida (ja surffata), mutta sekin on vähän pelokas syvemmällä kaukana rannasta. Se ei myöskään ollut koskaan snorklannut aikasemmin, joten oli hauska tehdä jotain sillekin uutta Balilla. Otettiin myös Rion pikkusiskot (8v. ja 12v.) mukaan. Olin ottanut missioksi opettaa Rion siskot uimaan meidän reissun aikana, sillä he viihtyvät kyllä hyvin vedessä, mutta eivät osanneet uida. Rion vanhemmat ei osaa uida, joten kukaan ei ollut tietenkään opettanut heitä Rion lähdettyä Suomeen. Pienempi harjottelikin koko loman ajan tosi ahkerasti, mutta ei se vielä ihan oppinut. Vanhempi välillä yritti myös, mutta oli selkeesti jo pajon pelokkaampi eikä sen vuoksi ihan niin kiinnostunut. Snorklausretkellä he kuitenkin pääsivat ensimmäistä kertaa käyttämään pelastusliivejä ja uiskentelemaan vapaasti. Aluksi heitä tietenkin pelotti, kun eivät meinanneet luottaa liiveihin, mutta kun he tottuivat niihin, ei riemulla meinannut olla rajaa eikä heitä melkein saanut vedestä edes pois. Oli kyllä hienoa katsoa, kuinka paljon iloa toiset voivat saada itselle niin tavallisesta asiasta kuin uimisesta. Riokin halusin snorklatessa käyttää pelastusliivejä ja myös se oli aivan fiiliksissä, kun pääsi ekan kerran kunnolla näkemään vedenalaista maailmaa. Ja onhan se snorklaaminen mustakin siistiä!
Kivaa viikon alkua ja aurinkoa viikkoon!
Ei kommentteja