Myös minä olen hurahtanut... värittämiseen!

Mä otin Balilla Ubudissa ollessamme Bali Buda ravintolasta lasten väritysnurkasta mukaan tulosteen mandalasta. Ja yhtenä iltana myöhemmin Rion kotona, kun Rion siskot piirteli, mä ajattelin lainata niiden kyniä ja värittää mun mandalan. Ja voi vitsi se oli kivaa!
En olis malttanut lopettaa ollenkaan ja vähän haikeena jätin sen kesken, kun Rion siskot lähti nukkumaan. Kuva jäi häiritsemään mua sen verran paljon, että mun oli pakko vielä värittää se loppuun seuraavana päivänä yksinäni, kun huomasin, että kynät oli jääneet siihen lattialle. Se oli oikeesti niin kivaa, että mua melkein harmitti, kun kuva tuli valmiiksi enkä voinut enää jatkaa. Niinpä piirsin itselleni vielä toisen mandalan mun vihkoon ja väritin senkin!

Mutta ei mulla ollut mitään hajua siitä, että värittämisestä aikuisten keskuudessa oli kesän aikana (vai jo aikaisemmin?) tullut Suomessa valtava hitti! Hämmästyin, kun kotiin palattua näin lehtihyllyllä aikuisille suunnatun zen-väritys -lehden. En heti sitä siinä tullut ostaneeksi, mutta kun värityskirjoja alkoi tulla vastaan vähän joka puolella, piti myös mun käydä hakemassa omani viime perjantaina! Valikoimaa kirjakaupoissa oli aika paljon, mutta päädyin itse siihen lehtihyllyn yksilöön, jota olin ensimmäiseksi katsonutkin.





Kotona kaivoin kaapista vanhat puuvärit, jotka ovat kyllä ihan hyvät, mutta aika paljon lyhyemmät kuin muistinkaan... Ja sitten vaan hommiin! Aah... Värittämistä kuvaillaan terapeuttiseksi ja rentouttavaksi harrastukseksi ja sitä se todella onkin. Hommaan voi uppoutua yllättävän pitkäksi aikaa ja ajatukset saa halutessaan nollattua kyllä kunnolla. Yleensä mä on lopettanut vasta sitten, kun sormiin alkaa sattua (taidan varmaan painaa vähän liikaa...). Värittää voi myös samalla kuin katselee sohvalla kesän tylsiä uusintaohjelmia, joihin ei tarvitse keskittyä ihan täysillä... Hetkittäin on tuntunut, että onko tää nyt aika hölmöä ajan tuhlausta ja voisko aikaa käyttää paremminkin, mutta toisaalta mitä muutakaan mä luppoajallani tekisin... surffaisin luultavasti vaan netissä tai lojuisin sohvalla telkkarin edessä. Tai ehkä tekisin kaikkia noita yhtä aikaa. Eli ei noi mun muutkaan vapaa-ajan harrastukset niin fiksuja ole. Ainakin aivot saa värittäessä vähän lepoa ja tässä hektisessä ärsykkeiden täyttämässä maailmassa se käy ainakin mulle melkein meditaatiosta. Mä voisin myös kuvitella, että tää olis aika hyvää ajanviettoa pitkillä matkoilla. Harmi, etten ollut keksinyt tätä aiemmin. Olisin nimittäin niin ottanut väritysvehkeet mukaan Balin lennoille!

Aikuisten värityskirjojen hinnat pyörii kympistä kahteen kymppiin ja jos hinta tuntuu kalliilta, niin on hyvä muistaa, että näistä riittää iloa tosi pitkäksi aikaa. Itse oon nyt väritellyt viitenä päivänä enkä oo saanut kuin yhden kuvan kokonaan valmiiksi! Kuvat on niin yksityiskohtaisia, että niiden parissa saa kyllä aikaa kulumaan. Ajattelin ensin, että värittäisin kuvan kerrallaan, mutta pakko oli kuitenkin aloittaa muutamaa kerralla... Voi sitten jatkaa sitä kuvaa, joka tuntuu sopivan sen päivän fiilikseen.







Mä tykkäsin lapsena kauheesti piirtää ja värittää, mutta jotenkin lukion jälkeen piirtäminen jäi, kun aika ei vaan tuntunut enää riittävän. Olen kyllä ajatellut, että aion jatkaa kuvataideharrastusta sitten kun oon eläkkeellä. Ehkä tää värittäminen onkin just hyvä tähän hektiseen elämänvaiheeseen, jolloin ei (muka) kerkeä keskittyä itse piirtämään. Värittäminen on tarpeeksi yksinkertaista, mutta luovuutta pääsee kuitenkin käyttämään edes hieman värejä valitessaan.

Löytyykö muita värittämiseen hurahtaneita?