Vaikka kuinka rakastankin Balia, on tuo ihana paratiisisaari täynnä epäkohtia, joita en vain voi käsittää... Niinpä tässä tulee asioita, jotka viime reissulla jollain tavoin ihmetytti tai ärsytti mun mieltä.
ROSKAAMINEN
Vaikka en ole itsekään mikään maailman pelastaja ja luonnonsuojelija, on kamala katsoa, kuinka ihanan paratiisisaaren asukkaat eivät pidä maastaan huolta, vaan heittävät roskat vain välinpitämättömästi luontoon. Oon oonneksi saanut tän tavan jo kitkettyä pois Riolta, mutta sen siskot tais vähän säikähtää, kun mä rupesin ojentamaan niitä rannalla, kun ne oli heittämässä eväsroskat maahan. Ehkä surullisinta siinä oli se, etteivät he edes tajunneet, että olisivat tehneet jotakin väärin...
RUOKA
Toinen suuri epäkohta on ruoka. En voi käsittää miksi maassa, jossa on niin paljon ihania tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, syödään myös ihan valtavasti sokerisia- , suolaisia- ja lisäaineella kyllästettyjä välipaloja ja herkkuja. Ja miksi jokaiseen ruokaan pitää lisätä natriumglutamaattia. Miksi?? Myös näiden instant-nuudeleiden, sokerimehujen jne. mainokset telkkarissa on ihan naurettavia! Vai tulevatko ihmiset oikeisti niin onnellisiksi ja elämä muuttuu täydelliseksi syömällä jotain säilykenakkeja kuten telkkarissa näyttää?
KAUNEUSIHANTEET
Jokaisella kulttuurilla on tietysti omat kauneusihanteensa, mutta aasialaisten vaalean ihon ihannointi menee välillä mun mielestä jo vähän järjettömyyden puolelle. Vai mitä sanotte siitä, että alle kouluikäistä lasta ei päästetä rannalle usein leikkimään ja uimaan, ettei hän ruskettuisi liikaa? Omaan silmään näyttää myös oudolta kun tv-mainoksissa kaikki ihmiset, myös mm. vauvat, ovat ihan vitivalkoisia, vaikka ovat aasialaisia. On myös hankalaa, kun aasiasta on vaikeaa löytää saippuaa tai muita ihonhoitotuotteita, jotka eivät olisi valkaisevia. Enkä siis pelkää, että näillä tuotteilla oma rusketukseni häviäisi, vaan lähinnä epäilyttää, että mitähän kemikaaleja niihin on lisätty valkaisevan vaikutuksen aikaansaamiseksi...
YSTÄVÄLLISYYS
Bali tunnetaan hymyilevistä ja ystävällisistä ihmisistä, joihin monet matkailijat (itseni mukaan lukien) ihastuvat. Viime matkalla aloin kuitenkin miettimään, että onkohan osa siitä kuitenkin hieman kulissia turisteja varten... Tämä tuli mieleen mm. siitä, kun jos kuljin kaduilla yksin, huutelivat lähes kaikki tervehdyksiä ja kyselivät kuulumisia, mutta jos kuljin Rion kanssa, ei kukaan sanonut mitään. Enkä tässä tapauksessa edes tarkoita mitään myyjiä, jotka haluavat vain saada turistit ostamaan tuotteitaan. Hmm...
TURISTIHINNAT
Mielestäni turistien kuuluukin maksaa hieman enemmän kaikesta kuin paikalliset, mutta mun mielestä on kyllä väärin, että valkoihoinen ei voi koskaan Balilla ostaa asioita samalla hinnalla kuin paikallinen, vaikka olisi asunut siellä vuosia. Valkoihoinen on aina turisti ja sillä siisti. Me käytiin usein ostamassa ruokaa kotiin Rion naapurissa olevasta paikallisesta ravintolasta ja aina jos mä oli mukana, ruoka maksoi enemmän, kuin jos Rio kävi ostamassa yksin kaksi annosta. Ja myyjät varmasti kyllä tiesivät, että toinen ruoka oli silloinkin mulle.
HUIJAAMINEN
Myös kaikenlainen huijaaminen on tietenkin ärsyttävää. Aiemmin kerroinkin jo, kuinka Ubudissa markkinamyyjä sanoi Riolle, että sanotaan yhdessä tuolle turistille tosi kallis hinta ja Rio ois sitten saanut puolet rahoista. Aargh! Mutta huijataan sitä paikallisiakin. Rio on tästä aika tarkka ja joskus, kun ostettiin pähkinöitä kilon pussillinen, pyysi Rio myyjää punnitsemaan pussin, kun sen mielestä se ei tuntunut kilolta. Ja eihän se sitä ollutkaan! Siinä sitten myyjä täytti vajaata pussia ja taisi nolostuksissaan antaa vähän ylimääräistäkin. Kerran ostettiin tien varresta mangoja kolme kiloa. Nähtiin vaa'asta, että joo, kolme kiloa on ja maksettiin kiltisti. Kotona Rio päätti vielä punnita omalla vaa'alla ja hyvä jos pussi painoi edes kahta kiloa. Rio oli niin kiukkuinen, että meinas melkein lähtä takaisin valittamaan, mutta oltiin ostettu ne niin kaukaa, ettei siinä olis ollut mitään järkeä.
PASKAT MEHUT
Balilta saa ihania raikkaita hedelmäjuomia, mutta joskus niissäkin voi mennä pieleen. Riippuu siis ihan tuurista mitä saa ja sattuuko kyseessä olla pihi myyjä, joka kitsastelee hedelmien kanssa. Tiedän toki, että jos listassa lukee juice, ei se tarkoita välttämättä mitään tuorepuristettua täysmehua, vaan yleensä lasissa on blenderillä sekoitettua tuoretta hedelmää, vettä, jäitä ja sokeriliuosta (ellei pyydä ilman sokeria), mutta kyllä siinä sais mun mielestä olla hedelmää edes puolet. Kerran luin listasta, että tarjolla on porkkanamehua ja ajattelin, että vau, näillä täytyy olla jonkinlainen mehulinko tms. sillä ei kai porkkanamehua oikein blenderillä voi edes tehdä. No, väärässä olin ja sain lasillisen oranssia vettä! Olin pyytänyt juoman ilman sokeria ja niinpä lasissa oli erittäin laimeasti porkkanalta maistuvaa vettä, johon ei oltu jostain syystä laitettu edes jäitä. Että semmonen mehu.
PIENET PAKKAUKSET
Balilla ihmiset eivät jostain syystä useinkaan osta pullollista shamppoota tai saippuaa vaan sellaisia ketjuja pieniä kertakäyttöpakkauksia, joista tulee tietenkin enemmän roskaa. Ehkä kaikilla on vaan niin vähän rahaa, etteivät he raaski ostaa kerralla isompaa pakkausta, vaikka se tulisi varmasti loppujen lopuksi halvemmaksi. Tai sitten aasialaiset on vaan niin pieniä, ettei niillä kulu isommat pakkaukset millään, hehe. Kerran näin ostoskeskuksessa TreSemmen "jättipakkauksia", jotka oli ihan tavallisen shamppoopullon kokoisia eikä semmosia oikeesti isoja niin kuin meillä. Matkailijalle tää tietysti on ihan kätevääkin, kun voi ostaa mini-kokoisen deodorantin ja mini-saippuan, jos omat loppuu kesken...
Semmoista pohdintaa tällä kertaa. Kaikissa paikoissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa, mutta lyhyellä lomamatkalla huonoja puolia ei välttämättä kerkeä edes huomaamaan. Indonesiassa on myös monia poliittisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, jotka mietityttää mua kovasti, mutta en halua kuitenkaan niihin ottaa nyt kantaa.
Ei kommentteja