Tällä kertaa vuorossa on tarinaa ajasta, jonka vietin Mallorcalla sport entertainerina vuonna 2010. Mulla ei ollut kesällä töitä ja kattelin netistä kaikenlaisia työpaikkailmoituksia. Silmiini osui hakemus, jossa etittiin animaattoreita Mallorcalle. Kausi oli siis jo menossa, mutta joku oli lähdössä kesken kaiken ja he halusivat loppukaudeksi eli kolmeksi kuukaudeksi vielä jonkun mukaan. Pistin hakemuksen menemään, vaikken osannutkaan odottaa pääseväni mukaan, sillä kielipääni ei ole kovin kummoinen ja hakijalta vaadittiin suhteellisen hyvää kielitaitoa. Toisin kuitenkin kävi ja viikon päästä hakemukeni lähettämisestä istuin lentokoneessa.
Jännitti ihan hulluna, sillä jos on aikaisempia juttujani lukenut, niin olin nuorempana kovin ujo puhumaan englantia ja pääsin pelostani vasta tuosta edellisenä vuonna. En myöskään ollut ihan varma mitä kaikkea mun työnkuvaan tulisi kuulumaan. Olin tietenkin maininnut hakemuksessani olevani sirkustaiteilija ja pomoni oli siitä kovin innoissaan ja käski ottaa vanteetkin mukaan, jos joskus myös esiintyisin.
Työpaikkani oli Alcudiassa, Playa del Murossa Pohjois-Mallorcalla. Hotelli oli nimeltään Viva Bahia ja osa Viva-hotellien ketjua. Se oli perhehotelli, jossa oli valtavasti erilaisia aktiviteetteja tarjolla kuten uima-allasalue, tenniskenttä, padel-kenttä, koriskenttä, kuntosali, lastenkerho jne.
Heti saapumisestani seuraavaana päivänä mun piti herätä aamuvarhaisella ja lähtä pääkaupunkiin Palmaan hommaamaan työlupaa. Espanjassa tosiaan osataan papereiden pyörittely ja ensin jonotettuani yhteen virastoon, piti välissä käydä toisessa virastossa hakemassa paperiin leima ja sitten mennä takaisin ensimmäiseen virastoon. Ja tämä kaikki piti pystyä tekemään nopeasti, sillä toinen virasto ei ollut kauaa auki. Onnistuin kuitenkin siinä ja pystyin aloittamaan työt seuraavana päivänä.
Tiimiimme kuului alussa mun lisäksi kuusi muuta tyttöä. Muutama oli Ruotsista, yksi Norjasta ja yksi Hollanista. Muutaman vastuulla oli lasten viihdytys (kid's entertainer) ja mun ja Hollantilaisen vastuulla urheiluaktiviteetit (sport entertainer). Tosin Hollantilainen lähti parin viikon jälkeen kotiin ja kaikki urheiluhommat jäi yksin mulle.
Mun päivä alkoi aina kymmeneltä aerobic tunnilla, jonka jälkeen oli jousiammuntaa tai ilmakiväärillä (?) ammuntaa ja vesijumppaa. Aerobicciin oli valmis yksinkertainen ohjelma, johon ajan mittaan lisäilin kyllä paljon omianikin. Jousella tai saatikka ilmakiväärillä en ollut koskaan ampunut aikaisemmin. Jousiammunta oli ihan hauskaa ja olin ihan hyväkin siinä, mutta ampumisessa usein osallistujat tiesivät siitä enemmän kuin minä. Vesijumppaakaan en koskaan ollut pitänyt, mutta siihen sainkin keksiä aika lailla omat koreografiat ja se oli musta hauskinta kaikista. Näiden jälkeen oli lounastauko, joka taisi olla kaksi tuntia. Syömisen lisäksi käytin sen yleensä rannalla, Sinkkuelämää katsellen tai nukkuen.
Iltapäivisin pidin spinningtunnin. Olin aikaisemmin ollut ehkä yhdellä spinningtunnilla, joten kaikki tuli kyllä aika omasta päästä. Ei varmaan menny sykkeennostatukset ja muut ihan loogisesti, mutta hiki valui aina. Tämän jälkeen ohjasin vesipallomatsin ja osallistuin lasten aktiviteetteihin ja opetin heille mm. vanteen pyöritystä. Ennen päivän toista taukoa pidettiin kaikki yhdessä kahvilaa, jossa paistettiin vohveleita ja pidettiin bingoa.
Tässä välissä oli taas pari tuntia taukoa ja päivällinen. Ilta kahdeksalta alkoi kiertävien esiintyjien lasten show, jossa oltiin myös avustajina mukana. Näissä joskus esiinnyin myös vanteilla ja tein muita sirkustemppuja. Ja sen jälkeen oli minidisko, jossa vaihtuvin roolein, pari-kolme tyyppiä oli hostaamassa showta, leikittämässä ja laulattamassa lapsia lavalla, pari tyyppiä puki hotellin maskottien puvut päälle ja tuli mukaan showhun ja yksi soitti musiikit. Lavalla oleminen ei tietenkään ollut mulle mikään ongelma, mutta mikkiin puhuminen oli kyllä aluksi kauheaa. Laulaessa ja tanssiessa mikin onneksi sai laittaa pois, sillä laulaminen mikkiin julkisesti on yksi pelottavimmista asioista, mitä voin kuvitella. Niin, ja kaikki kuulutukset ja ohjeet piti tietenkin sanoa englannin lisäksi, saksaksi, espanjaksi ja ruotsiksi. Alkukaudesta se vielä meni, kun pystyi kaverin kanssa jakamaan niin, että mä sanoin vaan vaikka englanniksi ja ruotsiksi, mutta loppukaudella, kun porukka alkoi pikkuhiljaa vähenemään, oli välillä niinkin, että mun piti olla yksin lavalla ja puhua espanjaa, jota en siis ole osaa ollenkaan. Se oli aika kuumottava se.
Illan päätti kiertävien esiintyjien musikaali- ja tanssishow. Meidän tehtävä oli vain pitää tunnelma yllä ja viihdyttää lapsia, jotta aikuiset sai rauhassa katsoa showta.Töitä siis riitti ja päivä saattoi pahimmassa tapauksessa kestää aamu kymmenestä ilta yhteentoista. Tehtävät oli tosi monipuolisia ja tuli kyllä tehtyä jos jonkinmoista hommaa mummojen ja pappojen kanssa sauvakävelelystä luonnonpuistossa rantaleikkeihin lasten kanssa. Iltaisin mä olin yleensä niin väsynyt, että halusin vaan mennä nukkumaan. Suurin osa muusta porukasta lähti usein vielä baariin. Tosin niiden ei tarvinut olla aamulla aerobiccaamassa...
Työ oli sinäänsä ihan hauskaa, sitä vaan oli liian paljon. Työkaverit oli myös kivoja, mutta tullessani uutena, oli ehkä vähän vaikea päästä porukkaan mukaan, kun en jaksanut koko ajan bilettääkään. En myöskään tuntenut mistään muista hotelleista työntekijöitä, sillä en ollut ollut kaikkien yhteisessa koulutuksessa kauden alussa. Tämän takia vietin vapaapäiväni aina yksin. Niin, oli meillä sentään kerran viikossa vapaapäivä (joka mulla oli sunnuntaisin) ja kerran viikossa vapaa ilta. Vapaapäivisin seikkailin ympäri Mallorcaa ja kävin aika usein myös Palmassa, kun kaipasin oikeaan kaupunkiin lomakylän sijaan. Halusin nähdä paljon paikkoja, mutta olihan se vähän hassua kierrellä yksikseen paikassa, jossa suurin osa on kavereiden tai perheen kanssa tai pariskuntia.
Meillä oli omat huoneet hotellissa ja saatiin syödä joka päivä aamiais-, lounas- ja päivällisbuffeteissa. Se oli muuten aika kohtalokasta... Joka päivä tarjolla oli niin ihania herkkuja! Ruokalista oli erilainen joka päivä kahden viikon ajan, jonka jälkeen lista alkoi alusta. Yritin kovasti syödä jälkiruokia vain kerran viikossa, mutta se oli ihan mahdotonta, kun vaihtoehtoja oli niin paljon, ettei kaikkea olis kerennyt edes maistaa. En oo varmaan koskaan syönyt noin hyvässä ja laajassa buffetissa kuin tuolla. Ja semmosta kolme kuukautta... voi voi.
Sitten tulee vähän negatiisista puolta asiasta... Meillä oli tosi paljon kaikenlaisia sääntöjä, jotka teki elämän aika raskaaksi. Vapaa-ajalla ei saatu liikkua hotellin alueella ja mennä esimerkiksi uimaan tai katsomaan iltaesityksiä. Se nyt oli vielä ihan ymmärrettävää, sillä jos asiakkaat näkee sut siellä, ei ne välttämättä tajua, että olet vapaalla ja voi tulla kyselemään kaikenlaista tms. Syömässä sai käydä myös vapaapäivinä, mutta silloinkin piti pistää työvaatteet päälle. Puhelimeen ei saanut puhua hotellin alueella, jonka tajusin vasta, kun kerran aamupala-aikaan äiti soitti mulle ja ihmettelin mitä työkaverit oikein rupes huitomaan. Nettiä sai käyttää vain illalla yhdentoista jälkeen hotellin aulassa (huoneissa ei toiminut). Myös kuntosalia sai käyttää vain yöllä eikä mulla ollut mitään paikkaa treenata sirkusjuttuja.
Loppukaudesta alkoi ilmat viilenemään ja asiakkaat vähenemään. Vettäkin satoi harva se päivä. Se tietenkin oli tiedossa, mutta aika kävi myös aika pitkäksi, kun aktiviteetteihin ei ollut osallistujia. Mä olin myös aika yksinäinen ja koti-ikävä alkoi painaa. Harmitti katsoa, kun pikkuhiljaa työkavereita alkoi lähteä kotiin, mutta itse piti vielä jäädä. Tuntui, että tuhlaan vaan aikaani ja pelkäsin kunnon huonontuvan, kun ei tullut urheiltua enää kaiken päivää ja sirkustreenaaminen oli lähes nollassa. Mielessä kävi jo irtisanoutuminenkin, mutta päätin kuitenkin sinnitellä loppuun asti. Viimeiseksi kuukaudeksi onneksi Saksasta tuli uusi tyttö, jonka kanssa tulin hyvin toimeen ja meillä oli samat mielenkiinnon kohteet. Se oli kyllä mun pelastus ja sain seuraa myös yöllisille kuntosalisessioille. Mun viimeisinä parina päivänä mulla ei ollut enää töitä ja päästiin Saksalaisen vapaapäivänä yhdessä vuokraamaan auto ja kiertelemään paikkoja. Oli kyllä niin hauskaa, kun oli kerrankin seuraa!
Huh. Tuleepa tarinaa! Mutta halusin kirjottaa kokemuksistani mahdollisimman kuvaavasti ja rehellisesti, jos joku vaikka suunnittelee animaattoriksi lähtemistä. Suosittelen työtä nuorille, jotka ovat avoimia, työtäpelkäämättömiä ja hyviä kielissä (meidän hotellissa suurin osa oli saksalaisia, espanjalaisia ja ruotsalaisia... kerran oli suomalainen asiakas koko aikana). Työhön hakeutuu ehkä helpommin ihmiset, jotka tykkäävät bilettää, sillä tuntui, että suurin osa kävi ahkerasti ulkona. Kannattaa myös tarkkaan katsoa sopimukset, että ehdot on oikein. Mulla oli järkevä sopimus kuukauden irtisanomisajalla ja ihan hyvällä palkalla, mutta oon nähnyt ilmoituksia, jossa tarjotaan vastaavaa työtä muutaman satasen palkalla. Semmoseen ei kannata kyllä suostua, vaikka kuinka haluaisi ulkomaille töihin. Työtunteihin ja vapaisiin ei kovin paljon voi vaikuttaa, työtä on varmasti suunnilleen yhtä paljon joka paikassa. Jos suunnittelee vain muutaman kuukauden lomaa samalla leppoista työtä tehden, on kyllä ihan hakoteillä.
Mulle tarjottiin seuraavaksi kaudeksi sirkusesiintyjän sopimusta, mutta puoli vuotta lisää Mallorcalla ei kiinnostanut ja päätin kieltäytyä. Tosin olisi varmasti se voinut olla hauskaa hyvällä porukalla, johon tutustuu heti alussa ja olisi päässyt tekemään oman alan työtä. Sen verran jäi kuitenkin traumat, että jätin väliin.
Mutta vaikka työ oli raskasta ja henkisesti hetkittäin erittäin vaikeaa, oli tälläkin reissulla tarkoituksensa ja luonnetta tuli kasvatettua. Opin itsestäni paljon ja sain uudenlaista varmuutta. Jos pystyn juontamaan shown espanjaksi, opettamaan saksalaisille lapsille jalkapalloa tai peliä, josta en tiedä edes sääntöjä (padel) pystyn mihin vain! Kotiin tullessa osasi arvostaa taas elämän pieniä asioita ja tiesi varmemmin mitä haluaa tehdä.
P.S. Nyt voi muuten muakin seurata Blogilistalla ja Bloglovinissa! Linkit löytyy sivupalkista, joten käykäähän klikkailemassa!
Ei kommentteja