Lisää arjen kulttuurieroja

Elämäni Balilaisen kanssa on täynnä arjen pieniä kulttuurieroja, joista olenkin jo kirjoitellut teksteissä Elämää Balilaisen kanssa ja Elämää Suomalaisen kanssa. Tästä aiheestahan ei jutut ihan heti lopu kesken ja nyt seuraa lisää muutamia kulttuurieroja.



Sukat

Kun minä aamulla herään ja puen vaatteet päälle, laitan myös kaapista puhtaat sukat jalkaani (jos ei siis puhuta Suomessa hetkellisesti vallitsevista helteistä, jolloin saatan olla koko päivän ilman sukkia) ja illalla mennessäni suihkuun tai nukkumaan, otan ne pois ja laitan pyykkikoriin. Balilainen ei todellakaan toimi samoin... Hän laittaa sukat jalkaan, kun lähtee ulos ja laittaa kengät jalkaan. Kun hän palaa takaisin sisälle, ottaa hän kenkien kanssa myös sukat pois ja jättää ne kenkähyllyyn odottamaan seuraavaa ulos lähtöä. Balilla hänen äitinsä kieltää sukkien käytön sisällä (!!? ovat niin likaisia... mitäääh? tuli varmaan tehtyä kardinaalivirhe, sillä itekin välillä käytin niillä sukkia.) eikä hän niitä täällä Suomessakaan siis halua sisällä pitää. Edes talvella. Eikä siinä mitään, olkoon miten haluaa, jos kerran tarkenee, mutta mun esteettistä silmää kyllä hieman häiritsee kenkähyllyllä lojuvat sukkaläjät. Kun eihän niitä nyt yhden käyttökerran jälkeen vielä pyykkiin tarvitse laittaa. Lisäksi Balilainen käyttää tavallisia sukkia kengissään niin, että pukee ne päälle vain nilkkaan asti, jolloin noin puolet sukasta jää tyhjänä roikkumaan varpaista yli. Ylimenevän osan hän kääntää jalan alle kenkää pukiessaan. En voi käsittää... Pitää varmaan ostaa sille semmosia matalia nilkkasukkia, niin pääsis vähän helpommalla.

Riisi

Riisistä ja sen tärkeydestä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Riisiä tehdään riisinkeittimellä ja se pitää ehdottomasti pestä ennen keittämistä. Riisiä ei myös missään tapauksessa saa heittää roskiin! Jos riisiä on tullut keitettyä liian paljon, pitää se kaikki saada syötyä, vaikka olisi jo ihan täynnä. En itsekään tietenkään kannata ruoan roskiin heittämistä, mutta Balilaista ei kovin hetkauta, jos jotakin muuta on mennyt vaikka jääkaapissa huonoksi ja sen joutuu heittämään pois. Mitä siitä jos esimerkiksi lihaa menee roskiin, kunhan riisiä ei mene jyvästäkään! Ja riisiä ei voi myöskään laittaa jääkaappiin ja syödä seuraavalla kerralla. No, onneksi mulle se kelpaa ja voin syödä edellispäivän riisit sillä aikaa, kun Balilainen keittelee uutta.



TV-sarjat ja leffat

Indonesiassa (ja varmaan monissa muissakin Aasian maissa) sarjoja ja leffoja sensuroidaan ihan hirveen paljon. Mitään vähääkään pahaa ei saa näyttää. Tästä esimerkkinä vaikka Titanic -leffa, josta Balilainen ei ollut koskaan nähnyt sitä kohtausta, jossa Jack ja Rose piilottelevat jossain autokannella ja menevät yhteen autoon lemmiskelemään. Eihän siinä edes näy mitään! Tai sitä, missä Jack piirtää Rosesta kuvan. Ne kohdat oli leikattu kokonaan pois, kun oli niin hurjaa kamaa, että ei ees blurraus riittänyt. Tästä voitte siis arvioida tason, millasia telkkariohjelmia se on nähnyt. Voin kertoa, että oli sillä silmät pyöreenä, kun se näki ekan kerran esimerkiksi Sinkkuelämää ja kerroin, että tätä ohjelmaa kattoo monet teinitkin. Kyllä niilläkin kuulemma se näkyi, mutta kun telkkarissa ei saa näyttää edes pussailua, niin eipä siitä sarjasta varmaan oikein mitään jäänyt jäljelle. Jopa tupakointi blurrataan telkkarissa, mikä on musta kyllä hullua, sillä niin monet siellä kuitenkin polttaa. Nykyään yks sen lempiohjelmista on South Park. Ei oo tainnut kaverit Balilla siitä kuullakaan. Myös monet nettisivut ja esimerkiksi musavideot on siellä kiellettyjä ja mahdotonta avata. Facebook sentään toimii.

Sokeri

Musta on ihan kamalaa, että Balilainen ei näe sokerissa mitään pahaa. Balilla sitä syödään tosi paljon lapsesta asti ja monet tuotteet on makeampia kuin täällä. Mä en ite saanut pienenä lapsena sokeria kun varmaan jouluna ja synttäreillä ja oon siitä tosi tyytyväinen. Esimerkiksi kerran lapsena sain suklaajoulukalenterin, mutta en tietenkään saanut syödä joka päivä suklaata, vaan sain vain avata luukun, katsoa mikä kuva suklaassa on ja laittaa sen purkkiin. Ja jouluaattona sain sitten syödä ne. Ja näin kasvattaisin omiakin lapsia. Mutta enhän mä nyt voi aikuista ihmistä ruveta valistamaan ja lapsena opittuja tapoja muuttamaan. Enkä mä itsekään mikään täydellisyys siis ole ja syön kyllä sokeria aina silloin tällöin, mutta jokapäiväiseen ruokavalioon ja varsinkaan lapsille se ei musta kyllä sovi.



P.S. Nyt voi muuten muakin seurata Blogilistalla ja Bloglovinissa! Linkit löytyy sivupalkista, joten käykäähän klikkailemassa!