Toissapäivänä kaveri lähetti illalla viestin, että kiinnostaisko mua herkkulähetys Haminasta, kun hän olisi seuraavana päivänä tulossa käymään Helsingissä ja ajatteli, että voisi samalla tuoda mulle lihapiirakoita ja munkkeja. No huh, huh, jos joku oiken tarjoutuu tuomaan niitä mulle, niin eihän siitä voi kieltäytyä! Vaikka munhan piti olla syömättä mitään herkkuja, mutta jos on mahdollisuus saada Aitolahden tuotteita, niin kyllä niiden vuoksi voi pienen poikkeuksen pitää... Ja johan mä tässä oon jo yli viikon elänytkin ilman herkkuja!
Eilen satoi vettä kaatamalla, mutta säätä uhmaten lähdin keskustaan herkkuja hakemaan. Treffattiin pikaisesti (nähdään pian uudestaan, niin pidempi kuulumisten vaihto on edessä) ja jatkoin matkaa kassista ihanat tuoksut leijaillen.
Tulin kotiin ja päätin syödä lihapiirakan lounaaksi ennen treenejä. Ja voi miten hyvää se olikaan! Oon viimeksi syönyt semmoisen kaksi vuotta sitten Hamina Tattoon aikaan ja rehellisesti sanottuna mietin jo tänä vuonna, kun en Tattooseen päässyt, että pitääkö mun nyt odottaa toiset kaksi vuotta ennen kun saan syödä sellaisen uudestaan. Ja selvennykseksi siis, en normaalisti syö koskaan lihapiirakoita. Eikä Aitolahden lihapiirakat todellakaan ole verrattavissa mihinkään kaupan valmispiirakoihin. Niissä on ihanan pullainen taikina (varmaan melkein samaa taikinaa kuin munkeissakin, ilman sokerointia...) ja täytteessä on kunnon jauhelihaa ja riisiä.
Lihapiirakan voimalla jaksoi hyvin treenata ja kotiin tultuani söin palautusateriaksi tietenkin munkin!
Sokerit oli jo vähän sulaneet, mutta ei se makuun vaikuttanut. Munkki on tosi iso ja siinä on omenahilloa välissä. Nam, nam... Munkkityttö oli oikein onnellinen (Mun koulukaverit joskus sanoo mua munkkitytöksi, kun kerran sirkuskoulussa mun opettaja sanoi, että mun pitäis syödä vähän enemmän munkkeja, että saisin painoa lisää. Nykyään tosin ei ole enää sitä ongelma ja munkkeja vois jättää vähän vähemmällekin...)!
Hehkutin Balilaisellekin, että nyt on harvinaisia herkkuja tarjolla, mutta se ei jostain syystä ollut yhtä innostunut kuin minä. Se söi lihapiirakan, mutta ei edes antanut sille arvoistaan rauhaisaa nautiskeluhetkeä, vaan söi sen matkalla futispeliin! Ja sanoi, että se oli "ihan ok". Mikä moukka! Ja munkkia se ei oo vielä edes syönyt! Mä kyllä sanoin, että jos se ei sitä kohta syö, niin mulle menee kyllä toinenkin. Eihän sitä voi tollasten herkkujen antaa pilaantua...
Kiitos siis ystävälle herkkulähetyksestä! Pienillä teoilla voi saada toiselle ison ilon!
Onko joku teistä päässyt maistamaan Aitolahden lihapiirakoita tai munkkeja? Eikö olekin hyviä? Vai onko teillä joku oma herkkuleipomo?
Ja tää ei siis ollut mikään maksettu mainos, vaan aivan oma mielipide.
No onpas pääkaupunkiseudullekin saatu maistiaisia, hyvä hyvä! Aitolahtea maistelee kotkalainenkin, jos kohta myös Leisti osaa täällä tehdä kelpo piirakoita ja possoja.
VastaaPoistaKotkaan muutettuani olikin jännittävää opiskella paikallista kieltä, kun tilasi posson, josta oli iso kyltti kojussa, ja arvaili, mitä saa... Joo, munkkitaikinaahan sieltä tuli, sokerista, hilloista ja lämmintä. Lurps ja vielä kerran lurps.
Leistin piirakoita tai possoja en ookaan päässyt maistelemaan, mutta uskon, että on kans hyviä, kun on aika samalta alueelta. :)
VastaaPoista