Vuonna 2012 esiinnyin uuden vuoden vastaanotossa Senaatintorilla. Esiinnyin Osmo Ikosen (ja erään naislaulajan, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista...apua) kanssa ja show näytettiin myös suorana telkkarista. Tämä on myös keikka, josta kirjoitin tänne aivan blogin alussa. Täältä voi lukea mitkä olivat sen hetkiset fiilikset.
Ennen keikkaa vähän jännitti, että kuinka kylmä tulee olemaan ja olenko aivan jäässä lavalla. Mulla on kokemusta kylmässä esiintymisestä, sillä vuonna 2000 olin myös uuden vuoden aattona ulkona esiintymässä ja silloin oli -30 astetta pakkasta! Siinä ei paljon pipo lämmittänyt, kun sormet piti kuitenkin olla paljaana, että pystyi vanteita ja tulisoihtuja käsittelemään. Ja sirkustaiteilja ei oikein voi missään toppahaalarissakaan esiintyä...
No, vuonna 2012 ei kuitenkaan ollut kylmettymisen vaaraa, sillä satoi vettä. Mutta kyllä siitäkin vähän harmia koitui. Päivälla meillä oli harjoitukset ja pääsin kokeilemaan lavaa. Ja lavallahan olikin pari senttiä vettä! Ja vielä jääkylmää vettä. Ja minä esiinnyn yleensä aina sukkasillaan... Siinä vaiheessa olisi tietysti ollut järkevää vain pitää kengät jalassa ja markkeerata esitys, mutta enhän minä niin tehnyt, vaan halusin käyttää kaiken lava-ajan hyödyksi. Makaamaan litimärälle lavalle en sentään tainnut mennä, sen verran järkeä oli päässä. Treenin jälkeen mieli oli maassa ja paniikki alkoi kasvaa, että miten selviytyisin, jos lava ei kerkeäisi kuivua iltaan mennessä. Jalat, kädet, vanteet ja lava märkänä ei tekemisestä tullut yhtään mitään ja se oli lähinnä epätoivoista liukastelua, vanteiden lentelyä ja yleitä sekoilua.
Takatiloina meillä toimi Vanha Raatihuone, jossa en ollutkaan ennen käynyt. Hieno vanha rakennus. Siellä meille laitettiin meikit ja hiukset ja minä samalla kauhusta kankeana suunnittelin, että seison lavalla vain paikallani ja teen joitakin hyvin helppoja temppuja.
[caption id="attachment_422" align="aligncenter" width="640"]
Jännittynyttä ikkunasta kurkkimista...[/caption]Illaksi lava kuitenkin kuivui ja olin hieman huojentunut. Yleensä jännitän esiintymisiä aika vähän. Tai sillälailla sopivasti, että säilyy skarppius. Mutta tällä kertaa jännitti aika kovasti. Eikä syynä ollut pelkästään mäkä lava, iso show ja maailmanlaajunen tv-lähetys, vaan (kuten vanhemmasta postauksesta voi lukea) se, että olin heti seuraavana aamuna lähdössä Balille! Menin sinne toista kertaa tapaamaan "erästä poikaa". Jännitys oli siis hyvää jännitystä ja fiilis katossa. Lavalle menoakaan ei tarvinnut niin kamalasti hätäillä, kun tiesin, että kävi siellä miten vain, aamulla lähtisin reissuun.
Lopulta show alkoi ja odottelin omaa vuoroani muiden esiintyjien kanssa bäkkärirekassa lavan takana. Siellä oli hauska tunnelma ja kaikilla kivaa. Oma vuoroni koitti ja esitys meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Jos kiinnostaa, esityksen voi katsoa täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=oyOQkEnvpi0
Uusi vuosi vaihtui bailaten lavalla Michael Monroen ja kaikkien muiden esiintyjien kanssa. Sen jälkeen kävin nopeasti syömässä tarjolla ollutta iltapalaa ja hörppäämässä skumpat ja poistuin kotiin. Suihkun jälkeen makoilin hetken sängyssä, mutten kyllä mitään kerennyt/pystynyt nukkumaan. Sitten olikin jo aamu ja aika lähteä rinkka selässä lentokentälle.
[caption id="attachment_423" align="aligncenter" width="640"]
Vuoden paras kuva![/caption]Kuten fiksummat ehkä osasivat päätellä, oli tämä "eräs poika" tietenkin Balilainen ja tuo matka muutti elämääni aika lailla. Viime uutena vuotena katseltiinkin sitten yhdessä Senaatintorilla sen vuotista esitystä.
Ei kommentteja