Säännöt, joista meillä pidetään kiinni

Jokaisella lapsiperheellä on omia sääntöjä ja tapoja, joista pidetään erityisen hyvin kiinni. Joillekin tärkeää on ruutuajan rajoittaminen, toiset vaihtavat vaatteet joka päivä, vaikkei niihin olisi tullut likaa ja kolmannet eivät syö ollenkaan sokeria. Mä ajattelin jakaa meidän taaperon säännöt, joista yritetään pitää erityisen hyvin kiinni. Aina kaikki ei tietysti onnistu tai on poikkeustapuksia, mutta näistä ainakin pyritään pitämään kiinni.

Syödessä ei katsota ruutua

Meillä on alusta alkaen ollut Pikku Myyn kanssa aika tiukat ruokailurutiinit ja kotona ruokailu tapahtuu pääsääntöisesti aina pöydän ääressä. Pöydässä ei olla koskaan katsottu mitään videoita, vaikka se taitaakin olla monessa lapsiperheessä tapana, jotta syöminen sujuisi sutjakammin. Kun Myy oli pienempi eikä se vielä pahemmin puhunut ja sen syöminen saattoi kestää melko kauankin, mä saatoin itse kahdestaan sen kanssa ollessani alkaa selailemaan puhelinta syötyäni, mutta nyt olen pyrkinyt jättämään sen tavan pois. Se oli aluksi mulle itselle vähän vaikeaa, sillä olen tottunut lapsesta asti lähes aina lukemaan sarjakuvia, kirjaa tai myöhemmin selaamaan puhelinta aina ainakin yksin syödessäni. Mutta onneksi kun Myy alkoi enemmän puhumaan, tuli tästäkin helpompaa, kun omiin höpöttelyihin sai myös jotain vastauksia. Joskus aamulla, jos olen aikaisemmin valmis, saatan katsoa puhelimesta säätä, bussiaikatauluja tms. Myyn vielä syödessä, mutta silloinkin juttelen niistä asioista mitä olen katsomassa. Ja toki meillä otetaan ruoasta/ruokapöydässä usein kuvia, mutta puhelin laitetaan kyllä sen jälkeen pois. Ja välillä vietetään tietysti leffailtoja, jolloin iltapalaa tai popcornia syödäänkin sohvalla, mutta jokapäiväiseen arkeen tämä ei kuulu. 

Taaperon unikuulumisia

Mä oon kirjoitellut aikaisemmin meidän taaperon nukuttamisongelmista ja ajattelin tulla kertomaan miten tällä hetkellä menee. Tää aihe on sellainen, joka ei kaikkia varmasti kiinnosta, mutta ainakin itse olen kokenut muiden vertaistuelliset tarinat lohdullisiksi niinä väsyneinä hetkinä, kun olen miettinyt, että eikö tuo lapsi koskaan ala nukkumaan hyvin ja nukahtamaan helposti...

Pikku Myy siis siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan noin vuosi sitten  1,5-vuoden iässä ja silloin kirjoitin meidän lempeästä unikoulusta. Tiivistelmänä siis, omaan huoneeseen siirtyminen meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti ja yö/aamuyön imetyksetkin saatiin lopetettua viimein jossain vaiheessa kahden vuoden kieppeillä. Mä aloin nukkumaan paremmin ja yleisesti elämänlaatu parani. Mutta vaikka Myy alkoi nukkumaan yöt heräämättä, rassasi mua vielä sen nukuttaminen. Vietin seuraavan vuoden lähes tulkoon jokaisesta illasta 1-2,5h hammasta purren Myyn huoneessa odottaen, että hän nukahtaisi...

Raakakakku workshopissa

Mä osallistuin tällä viikolla GreenStreetin järjestämään raakakakku workshopiin. Olin saanut workshopin palkkioksi osallistuessani heidän mainoskuvauksiin jo aika päivää sitten, mutta niin kuin aina käy, muistin käyttää lahjakortin vasta aivan viime tingassa. Ja onneksi kerkesin käyttämään sen, sillä workshop oli sekä hyödyllinen että hauska!

Odotin kovasti workshopia, sillä rakastan raakakakkuja ja GreenStreetin kakut ovat aivan lemppereitani! Ja mikä olisikaan mukavampi tapa viettää vähän äidin omaa aikaa kuin opetellessa miten noita maistuvia herkkuja onnistuisi valmistamaan kotonakin. Vähän alussa jännitin sitä, että mahtaakohan kaikki muut osallistujat tulla sinne kavereidensa kanssa ja vain minä yksin, mutta paikalla olikin useampiakin itsekseen tulleita. GreenStreetillä on viihtyisä tila Itä-Helsingissä, jossa he järjestävät kakkuworkshopien lisäksi raakasuklaa workshopeja sekä vegaanista kokkikoulua. 

Paikalla oli meitä varten neljä pöytää, joista sai valita paikan itselleen ja jokaisessa pöydässä valmistettiin erilainen kakku, joita ei vielä etukäteen tiennyt. Istuin pöytään kahden muun naisen kanssa ja meille osui valmistettavaksi Mustikkasuklaakakku.

Rv 32: kodinrakennusviettiä ja shoppailua

Moikka! Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa vähän raskauskuulumisia. Tällä hetkellä mennään rv 32+4 ja laskettuun aikaan on siis alle kaksi kuukautta. En ole oikein viime päivinä kerennyt kirjoittamaan blogia tai somettamaan, sillä olen vaan siivonnut, järjestellyt ja tehnyt vauvanvaate- ja tarvikehankintoja! Eli tämä kiteyttääkin aika hyvin tämän hetkisen fiiliksen: kauhea nesting/ kodinrakennusvietti on menossa ja haluaisin puunata koko kodin ja ostaa kaiken tarvittavan valmiiksi ennen vauvan tuloa, haha... Samanlaista oli Pikku Myynkin kanssa loppuraskaudessa ja vaikka nyt tiedänkin paremmin, ettei vauva tarvitse heti kaikkea mahdollista leikkimatosta vaunuleluihin, niin silti haluaisin kaiken valmiiksi ajoissa. Kai tää on jotain henkistä valmistaumista, että saa puuhastella koko ajan jotain eikä vain odottaa pyöritellen peukaloita. 

Olo on siis pääasiassa aika energinen, vaikkakin nyt maha alkaa jo vähän painaa eikä enää koko päivän liikkeelläoloa meinaa oikein jaksaa. Onneksi Pikku Myyn päiväunien aikaan saan yleensä itsekin levätä (tai selata FB-kirppiksiä, hehe...). Olossa muutenkin alkaa jo tuntemaan, että loppua kohden mennään, vaikka yleisesti onkin vielä ihan hyvä vointi ja öisinkin pystyy vielä nukkumaan ihan hyvin. Mä pärjäsin pitkälle ilman lisärautaa, mutta viime neuvolassa hemoglobiini oli vähän laskenut ja aloitin käyttämään suihkutettavaa rautavalmistetta, jonka ostin Ruohonjuuresta. En tiedä kuinka nopeasti tuollaiset alkaa vaikuttamaan, mutta tuon pitäisi ainakin imeytyä hyvin ja nyt jo tuntuukin, ettei olis ehkä ihan niin väsynyt. Huomenna on taas neuvola, joten saa nähdä onko mitään vaikutusta hemoglobiiniin vielä ollut. 

Hauska ja "ilmainen" leluvinkki taaperolle

Ajattelin vinkata eräästä hauskasta ja "ilmaisesta" leluvinkistä taaperolle, joka on meillä ihan hitti tällä hetkellä! 

Kyseessä on nimittäin kameraleikki! Aika monella on kotona jonkinlainen vanha, lähes arvoton pokkarikamera, josta aika on ajanut jo ohi ja joka ei ole enää käytössä. No, siinäpä kiva lelu taaperolle! Tämä ei ole mun oma idea, vaan sain ajatuksen kaverilta, jonka taaperolla oli myös vanha kamera leikeissä. Siivotessa meiltäkin tuli mun vanha pokkari vastaan ja kun huomasin sen toimivan ja muistikortinkin löytyvän, päätin antaa kameran Pikku Myylle. Mä otan aika paljon kuvia ja Myy on jo oppinut ottamaan kuvia ruoka-annoksista tms. muovisella leikkikamerallaan, mutta kyllähän ihan oikea kamera vie leikit aivan uudelle tasolle!