Sisällön tarjoaa Blogger.

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Mä olen äiti, jota jotkut voisivat kutsua "sokerinatsiksi". Tai olin. Nyt oon nimittäin alkanut vähän jo hölläämään asian suhteen... Mutta aloitetaanpa alusta.

Kukaan ei tarvitse sokeria, mutta kyllähän pieni herkuttelu silloin tällöin piristää elämää. Suurimmalle osalle ihmisistä sokeri ei tuota mitään ongelmaa ja herkuttelu voi helposti olla osa muuten terveellistä ruokavaliota. Mutta kaikille asia ei ole niin. Sokeri voi myös aiheuttaa riippuvuutta ja liiallista herkkujen himoa. Mulla on ollut itselläni sokerin kanssa vähän ongelmia, mutta nykyään suhteemme on melko tasapainoinen. Siksipä olenkin kovasti miettinyt minkälaisessa roolissa sokeri tulee olemaan Pikku Myyn elämässä. Alusta asti oli selvää, että ainakin pari ensimmäistä vuotta hänen ruokavalionsa tulee olemaan niin sokeriton kuin mahdollista. Ja niin se olikin. En voi sanoa täysin sokeriton, sillä jo ennen kahta vuotta hän maisteli muutaman kerran kookossokerilla makeutettua raakakakkua ja raakasuklaata, ketsuppia jne.

Nyt olen kuitenkin päättänyt, ettei sokeria tarvitse täysin kieltää, sillä sellainenkin voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia, jos on koko lapsuutensa joutunut syömään porkkanatikkuja, kun muut herkuttelevat... Niinpä haluan yrittää opettaa Myylle "normaalia" suhtautumista sokeriin ja sen, että herkut kuuluvat joihinkin juhliin ja spesiaalitilanteisiin. Sokerilla ei kuitenkaan korvata kunnon ruokaa eikä se ole mikään lohdutus tai palkinto. Tähän mennessä Myy on syönyt jo kerran pannukakkua ja vappumunkkeja (joissa molemmissa tosin olin normaalia vähemmän sokeria, mutta ihan aitoa tavaraa kuitenkin), mutta ei muita herkkuja. Mehuja, limsoja ja karkkeja en aio  Myylle antaa ennen kuin on "pakko".

Joten, niinpä meidän minimaalisesti herkkuja saanut lapsemme sai pari viikkoa sitten 2v3kk iässä ensimmäisen jäätelönsä! Oli ensimmäinen kunnon hellepäivä Helsingissä, oltiin grillattu ja ajateltiin vielä käydä ulkona. Tie vei kauppaan ja päätettiin ostaa kaikille jäätelöt. Mietittiin ensin Apetit Vegepops -mehujäätätä Myylle, mutta koska mua ärsyttää tuollaiset tuotteet, joissa isolla mainostetaan, että ei lisättyä sokeria, vaikka aineksissa on kuitenkin hedelmämehutiivistettä, joka on aivan sama asia, jätettiin se ostamatta ja valittiinkin Myylle ihan rehti Eskimo-puikko. Eskimo oli vielä mehujäätä vähän pienempikin ja sisälsi vähemmän sokeria/puikko. 

Etsittiin hetki hyvää penkkiä, jolla ulkona istua ja avattiin jätskit. Annettiin Myylle puikko ja oltiin kamerat ojossa ikuistamassa tätä ensimmäistä jätskinautintoa. Myy lipaisi muutaman kerran, haukkasi ja... sitten melkein koko jätski putosi maahan! Hämillään hän katseli, kun herkkua ei jäänyt puikkoon enää nimeksikään. Onneksi isi kävi kuitenkin hakemassa nopeasti uuden puikon, jotta herkkuhetki ei jäänyt ihan liian lyhyeksi. Uusi jätski pysyi tikussa ja katosi suuhun melko vikkelään, eli taisi kyllä maistua. Myyllä on muutenkin tapana syödä kaikki vähänkin herkummat jutut nopesti kuin peläten, ettei vaan joku ota niitä häneltä pois, heh.

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Niin siis pääsi meidänkin taaperon jäätelön makuun! Ja luulenpa, että kesän mittaan tulee jätskillä herkuteltua vielä uudestaankin. Nyt vaan toivon, ettei Rio ota tavaksi vielä Myytä jätskille turhan usein ja yritin vannottaa sille, että nämä ovat vain satunnaisia herkutteluhetkiä eikä pävittäinen tai viikottainenkaan välipala. Pelko on ihan aiheellinen, sillä kun Myy oli ensimmäisen kerran syönyt Hesellä, alkoi Rio viedä sitä sinne vähän turhankin usein mun tietämättä... 

Minkäs ikäisenä muiden taaperot ovat saaneet jätskiä tai muita rehellisiä sokeriherkkuja?


P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove) ja  Facebook!


7 kommenttia

  1. Mä koen myös olevani tosi tarkka sokerin kanssa, mutta paljon teitä aikaisemmin meillä on sokeri kuitenkin tullut lapsen ruokavalioon :D Ajatuksena on meilläkin, että sokeri on ihan normaali, mutta harvinainen herkku. Ei siis totaalikieltäytymistä, mutta ei sokeri kuulu myöskään viikottaiseen ruokavalioon. Ja kaikesta piilosokerista oon tosi tarkka ihan jo siksi, että ärsyttää sen tunkeminen joka paikkaan.

    Meidän taapero sai ensimmäisenä sokerimaistiaisenaan kotitekoista mustikkapiirakkaa viime kesänä ollessaan noin 11kk. Samoihin aikoihin maistettiin myös sellainen vegepops. Sittemin herkkuja on saattanut saada juhlissa esim minipalan kakkua tai vohveleita/lettuja vähäsokerisina silloin, kun niitä on kotona paistettu. Tänä kesänä on ehditty maistaa yksi eskimo ja muutama ihan minikokoinen mehujää. Kaikki karkit, suklaat, mehut ja limut on ehdottomasti poissa ruokavaliosta niin kauan, kun vain mahdollista. Jätski on ainoa, missä joustan, koska se kuuluu kesään :) Ja kotitekoiset leipomukset on mun mielestä myös ok, koska ne on meillä tosi harvinaista arjen luksusta. Ja meidän taapero todellakin osaa vaatia niistä osansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa just samanlaisilta ajatuksilta kuin itsellänikin! Ärsyttää kans piilosokeri ja mielummin syödään sitten ihan oikeita herkkuja! :)

      Poista
  2. Meillä taisi esikoinen olla 1,5v kun sai jotain pullaa tms. Kaksivuotissynttäreillään sai ekan kerran ihan ehtaa täytekakkua, ja sen jälkeen onkin saanut aina välillä herkkuja, ei päivittäin, mutta silloin kun mekin (okei ei aina silloin kun äiti syö suklaata :D).

    Meillä on sama ajatus karkkien, limsan yms suhteen, ja ne ei olekaan edes satunnaisessa käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi onkin välillä jo paha, kun lapsi alkaa ymmärtää herkkujen päälle ja sillekin pitäis sitten jotain hyvää tarjota, jos itse haluaa jotain syödä... :D Pitää siis vaan herkutella salassa! Ja noi karkit ja limut on vaan niin turhia, että mielummin ilman niin kauan kuin vaan pystyy...

      Poista
  3. Hyvä, että teet noin! Ihailen aina sun Instasta teidän smootieita! Meillä eka sai karkkia ja sokeria 3 vuotta täytettyään, muut 2 vuotta täytettyään. Nykyään syödään ihan liikaa sokeria, mistä pitäs oppia pois. Tsemppiä, pidä pääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti en ala liikaa periaatteista lipsumaan, nyt kun on vähän herkkujen makuun päästy... :D

      Poista
  4. Jonkin sortin sokerinatsi täällä myös. Meillä sokerinsaannin hoitaa kyllä ihan ansiokkaasti päiväkoti. Ensimmäiset karkit syötiin siellä ja joka päivä tuntuu olevan keksiä yms. Jugurtteja, hilloja, sokerimuroja ja ketsuppia. Eipä siinä voi muuta kuin vierestä katsoa vaikka olen kantani tähän sokeriasiaan kertonut. Missään nimessä en halua kieltää mitään vaan pitää sokerinsaannin hallinnassa. Kun sitä joka paikasta työnnetään. Meilläkin oli reilusti yli kaksivuotias kun sai jäätelöä eka kerran. Ajattelen myös että lapsi osaa arvostaa herkkuja kun ne eivät ole jokapäiväisiä.

    VastaaPoista