P*ska mutsi. Ja faija!

Pienten lasten kanssa sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa eikä ainakaan tuollaisen pienen vasta liikkumaan oppineen palleron kaikkia kupsahduksia ja kellahduksia pysty mitenkään estämään. Ainahan sitä parhaansa yrittää olla hyvä vanhempi ja pitää hyvää huolta pienokaisestaan, mutta tässä viime aikoina on ollut muutamakin hetki, kun olen tuntenut itseni vähän p*skaksi äidiksi... Meillä nimittäin sattui noin viikon sisään kolme vähän isompaa äksidenttiä.

Ensinnäkin...

Mä olin tekemässä illalla omenapiirakkaa ja Pikku Myy oli mulla kantorepussa, jonne yritin sitä siinä samalla nukuttaa. Piirakka oli melkein valmis menemään uuniin, mutta Myylle ei vain ollut tullut uni, joten nostin sen lattialle, että saisin piirakan viimeisteltyä ja laitettua uuniin. Mutta... Myy vikkelänä tyttönä konttasi keittiön toiselta laidalta ja länttäsi kätensä kuumaan uunin luukkuun, ennen kuin kerkesin mitään edes tajuamaan. Ja ai että, mikä huuto siitä lähti! Myyhän on muutenkin tosi kovaääninen, mutta tuolloin siitä pääsi niin sydäntäsärkevä huuto, että varmaan kuului naapuriin asti.
Luukku, tai itse asiassa se luukun alaosa, ei ollut ihan tuli kuuma, ettei siitä mitään pahaa palovammaa tullut, mutta olihan se noin pienelle ja väsyneelle tytölle paha paikka. Huutoa kesti puoli tuntia, kunnes sain sen rauhotettua ja ottamaan vähän maitoa, jonka jälkeen huuto jatkui vielä vähän lisää... Aamulla reppana oli kuin käpälänsä loukannut kissa, kun se yritti kontata ja käsi oli vähän arka. Onneksi siihen ei kuitenkaan tullut mitään pahempaa vesikelloa, vaan käsi vain punoitti ja saatiin se voiteella hoidettua. Seuraavana päivänä käsi ei tainnut olla enää kipeäkään.

Ja sitten...

Vajaa viikko uuniepidsodin jälkeen Myy heräsi yöllä joskus neljän aikaan eikä enää suostunut nukkumaan. Mä nousin sen kanssa noin tunniksi ja vein sen omaan huoneeseensa leikkimään, jotta Rio sais nukuttua ennen töihin lähtöä. Olin ihan lopen väsynyt ja onnellinen siitä, että päästiin vielä takaisin nukkumaan, kun Myytä alkoi vihdoin väsyttää. Aamulla Rio lähti töihin ja me jatkettiin vielä unia. Myöhemmin mä kuitenkin heräsin tömähdykseen ja taas kerran huutoon, kun Myy oli pudonnut sängystä! Hemmetti... Yleensä, jos nukun yksin Myyn kanssa, se on aina sillä puolella, jossa on sen pinnasänky esteenä, mutta nyt kun Rio oli ollut siinä vielä silloin, kun mentiin takaisin nukkumaan, se oli jäänyt keskelle ja Rion lähdettyä päässyt kömpimään Rion peiton yli reuraan. Yleensä mulla kestää aina hetki herätä aamulla, mutta voin sanoa, että tuollainen on aika tehokas keino nousta heti ylös! Sängyn vieressä oli onneksi matto ja luulen, että Myy mätkähti suoraan kuperkeikalla selälleen, sille se ei vaikuttanut säikähdyksen jälkeen olevan moksiskaan. Huh, huh...

Mutta en mä oo ainut, joka tässä taloudessa on vähän huolimaton vanhempi...

Tästä vielä parin päästä mä olin taas aamulla ihan superväsynyt ja Rio lupautui (aivan omatoimisesti, herra mun jee!) nousemaan Myyn kanssa, jotta mä saisin vielä vähän nukkua. Sanoin sille, että nukun puoli tuntia ja sitten voi herättää. No, siitä sitten melkein tunnin päästä mä keräsin siihen, että Myy seisoo meidän sänkyä vasten ja pölisee sieltä äidille. Yksin. Ja missä Rio oli? Nukkui Myyn huoneen lattialla! Mitäänhän Myylle ei ollut käynyt, mutta kyllä siinä vaan vilisi silmissä mielikuvia mitä kaikkea sille olis voinut sattua, kun kukaan ei ollut katsomassa. Meidän kämppä kun ei ole ihan joka nurkasta baby proof ja Myy saattaa välillä vähän kupsahdella, kun se nousee seisomaan. Mutta samalla mietin, kuinka fiksu lapsi meillä onkaan, kun se osasi tulla herättämään äidin, kun isista ei ollut enää seuraa. Ja mulla oli kyllä aika hauskaa katsoa, kun Rio sitten jossain vaiheessa heräsi ja syöksyi Myyn huoneesta hädissään, vaan huomatakseen, että siellähän se lapsi oli keittiössä syömässä äidin kanssa aamupalaa! 

Että tällaiset supervanhemmat täällä moi! Ei vissiin mitenkään väsyneitä olla, kun tälleen mokaillaan... No, ehkä me ei olla ainoita.