Mä olin perjantaina ekan kerran sirkuskeikalla lapsen saannin jälkeen. Keikka oli Tampereella ja mulla meni siellä koko päivä. Etukäteen kyllä vähän jännitti, sillä olihan mun edellisestä esiintymisestä aika tarkalleen vuosi aikaa....
Keikan lisäks jännitti myös se, miten Pikku Myy ja Rio pärjäisivät koko päivän kahdestaan. En oo vielä ollut näin pitkää aikaa pois Myyn luota ja vähän huoletti, että syökö se päivän aikana tarpeeksi ja tuleeko äitiä ikävä. Mulle on maidon pumppaaminen ollut aika hankalaa, mutta olin saanut kuitenkin tiristettyä sille ennätysmäärän maitoa ja lisäksi meillä oli korviketta, jota se on maistanut pariin kertaan ennenkin. Ja kaappi oli tietysti täynnä ruokaa sille. Kaikki siis piti olla kunnossa ja niinpä meikä hyppäs junaan ja jätti nuo kaksi ihan kaksistaan koko päiväksi.
Junassa oli ihanaa, kun sai olla ihan rauhassa hetken aikaa. Paitsi että mä olin tietysti vaunussa, jossa oli pari vauvaa ja matkalukemisena mulla oli Kaksplus-lehti! Haha... yritä siinä sitten unohtaa kotiasiat hetkeksi...
Keikkapaikalla tuli heti tosi kiva fiilis ja pystyin hyvin keskittymään keikan valmisteluun. Vähän treeniä, hiukset kuntoon ja meikkiä naamaan. Muuten kaikki tuntui ihan samalta kuin ennenkin, mutta huulipuna haisi vähän oudolta... No, eihän sitä ollut käytetty vuoteen ja olisinkin voinut kyllä hankkia uuden, heh. Niin, ja vähän ennen keikkaa piti käydä pumppaamassa maitoa pois, kun alkoi tuntumaan hieman tukalalta ja paita kiristää!
Lavalle päästyä tuli tunne, että tää on vaan niin kivaa ja täällä mun on hyvä olla! Esitys meni tosi hyvin ja vaan pari pientä mokaa tuli, jotka ei kuitenkaan olleet mitään isoja virheitä. Oli ihana huomata, että esiintyminen tuntui edelleen hyvältä ja tosi luonnolliselta, sillä kyllähän sitä vuosi sitten äitiyslomalle jäädessä kävi mielessä, että olikohan tää mun viimeinen keikka ja tuunko enää koskaan pääsemään takas esiintymiskuntoon tai onko mun aika vaan esiintyjänä jo ohi. Ja vaikka vuosi onkin aika pitkä aika, niin mullehan se on tuntunut ihan hujaukselta ja nyt oon vaan tosi kiitollinen, että oon päässyt näinkin nopeasti kuntoon ja kroppa tuntuu taas omalta.
Keikan jälkeen hyppäsin junaan, nautin taas hetken omasta rauhasta ja saavuin puoli kymmeneltä Helsinkiin, jossa Myy ja Rio olivatkin vastassa. Myynhän kuuluis olla tuohon aikaan jo nukkumassa, mutta ne oli isin kanssa olleet kattomassa futismatsia ja jäivätkin odottamaan mua. Pelkäsin vähän, että onko Myy ihan vihainen mulle kun tuun takaisin, mutta se olikin yhtä hymyä, kun näki äidin ja pääsi sylkkyyn. Ja vaikkei kyseessä ollut kun "vaan" 9 tuntia, niin kyllä äitillekin oli tullut jo kova ikävä. Myy oli siis hyväntuulinen ja päivä oli mennyt oikein kivasti, mutta vähän huonosti se oli syönyt. Niinpä kotiin päästyä maito kyllä maistui ja sen päälle vedettiin vielä puuro ja vielä vähän lisää maitoa. Ja se mun päiväksi pumppaama maitohan oli jäänyt futismatsiin lähtiessä kotiin eikä sitä siis oltu juotu ollenkaan! Hemmetti, turhaa työtä tein... Korviketta se oli kuitenkin onneksi vähän juonut ja vettä.
Pahoittelut, että kuvat on nyt ihan mitä sattuu ja pelkkiä suttuisia omakuvia, kun ei tullut päivän aikana kunnolla kuvailtua mitään... Ja pakko laittaa loppuun vielä tää blogin sivussakin näkyvä kuva, joka on otettu siltä mun edelliseltä keikalta aika tasan vuosi sitten. Tää on musta jotenkin aika kiva kuva ja hauskaa siinä on myös se, että Myyhän on siellä mun mukana mahassa, kun keikka oli muistaakseni raskausviikolla 19.
Tästä keikasta tuli kyllä niin hyvä mieli, kun huomasi, että esiintyminen oli yhtä kivaa kuin ennenkin, esitys meni niin hyvin ja Myykin pärjäsi jo mainiosti vähän pidemmän ajan ilman äitiä. Jee, tätä lisää kiitos!
Ei kommentteja