Pelottava ja sottainen sormiruokailu

Sormiruokailu on nykyään trendikästä ja jokaisen lapsensa parasta ajattelevan äidin kuuluisi kai tarjota ruoka jälkikasvulleen niin. Sormiruokailemalla lapsi oppii itse ottamaan ruosta sopivan kokoisia palasia sekä valitsemaan mitä ja minkä verran tarjotuista ruoista haluaa syödä. Aivan ihana ajatus, mutta aiheuttaa ainakin mulle myös vähän pään vaivaa.

Pikku Myy alkoi maistelemaan kiinteitä reilun neljän kuukauden ikäisenä ja ihan perinteisesti me aloitettiin vaan soseilla. Aluksi maistelua ei ihan syömiseksi voinut vielä kutsua, mutta nopeasti ruoka alkoi maistua ja nyt ehkä vajaan kuukauden ajan Myy on syönyt jo kolme ateriaa päivässä ihan hyvällä ruokahalulla. Nykyään se syö päivässä yhden ruoan, yhden hedelmävälipalan ja iltapuuron. Ja lisäksi siis imetän. Soseilla ollaan edelleen menty, mutta lisäksi Myy on saanut vauvojen maissi- tai ruisnaksuja sekä Talk-Muruja. Näitä käytetään lähinnä silloin, kun hermo meinaa jo ruokaa lämmittäessä mennä tai jos ollaan esim. jossain ravintolassa ja Myy istuu syöttötuolissa. Naksuilla on hyvä harjoitella pinsettiotetta eikä ne ole pelottavia, sillä ne sulavat suuhun. Lisäksi oon antanut Myylle omaan käteen välillä kurkkua tai avokadoa, mutta ei se niistä ole oikein innostuntut. Nyt parina viimepäivänä ollaan annettu sille vesimelonia, jota se onkin pöpeltänyt onnellisena pitkän aikaa.

Oon tässä lueskellut ohjeita sormiruokailuun ja liittynyt Facebookissa Simppeli Sormiruokakeittiö -ryhmään ja katsellut samannimisestä blogista kieltämättä mielenkiintoisennäköisiä reseptejä. Mutta vaikka kuinka monet perheet tätä jo harrastavatkin, eikä sormiruokailun pitäisi olla sen hankalampaa kuin soseidenkaan syöminen, on sormiruokailussa vielä jonkin verran mua mietityttäviä asioita, kuten...

* Ihan kauhea sotku tulee! FB-ryhmässä on näkynyt kuvia niin hirveistä sotkuista, etten mä oo varma kestäisinkö sitä... Yhdessäkin oli mustikalla vuorattu lapsi, pöytä, lattia, seinä sekä valkoinen verho! Apua... Tottakai sotkua tulee, kun vauva opettelee syömään, mutta toi on jo vähän liikaa.

* Meneekö mahaan mitään? Samalla kuin katselee sitä sotkun määrää, miettii, että kuinka paljon ruoasta on oikeasti päätynty mahaan. Toki maito on vielä Myyn pääasiallinen energianlähde, mutta olisihan siitä ruoasta kiva saada Myylle myös vähän vatsantäytettä. Oli kiva katsella kun Myy söi antaumuksella sitä vesimelonia, mutta kun ruokailun jälkeen siivosin jäljet, huomasin, että suurin osa siitä olikin päätynty lattialle tai ruokalapun taskuun...

* Ruoan haaskaaminen. Kun ruoka ei vielä aivan pysy sormissa tai osu suuhun, menee sitä paljon lattialle ja lopulta roskiin, sillä ei sitä sieltä lattialta kerätä enää toiselle ruokailukerralle. Soseita puolestaan on helpompi ottaa vain tarvittava määrä ja säästää loput. Myös kaupan valmiita smoothie-pusseja tms. voi syödä päivän aikana useammalla kerralla.

* Ruokaa pitää olla koko ajan laittamassa. Tää on varmaan vaan mun oma tuntemus, mutta Simppeli Sormiruoka -ryhmää seuratessa on tullut mielikuva siitä, että jotkut äidit kokkaavat joka päivä uutta ruokaa ja paistelevat koko ajan vauvojen lettuja tai muffinseja. En mä tiedä kerkeisinkö semmoista...

* Tarvitaanko hampaita? Syödä voi kai kaikenlaista, vaikkei hampaita vielä oliskaan (kuten Myyllä), mutta jotenkin odotan, että päästäis kunnolla sormiruokailussa vauhtiin vasta kun ilmestyisi edes pari hammasta...

* Tukehtuuko se? Rio säikähtää aina kun Myy vähän alkaa syödessään kakomaan, mutta mä oon jo käsittänyt, että vauvojen yökkäysrefleksi on edempänä kuin aikuisten eikä se siksi tunnu enää niin pelottavalta. Tottakai sormiruokailijaakin tulee vahtia ja olla tietoinen mitä pitää tehdä, jos ruoan pala jää kurkkuun jumiin, mutta kaiken kaikkiaan sormiruokailu ei taida olla sen vaarallisempaa kuin soseiden syöntikään.

Joten vaikka mulla on hieman epäröintiä sormiruokailua kohtaan, on mulla myös siihen orastavaa kiinnnostusta. Kun itselle kokkaaminen on mulle välillä vähän haastavaa, olisi mahtavaa tehdä ruokaa, josta me ehkä pienellä varioinnilla saatais Myyn kanssa molemmat syötävää. Sormiruokailussa kivalta kuulostaa myös se, että voitais syödä yhdessä samaan aikaan. Ja ehkä pieni sotkukin on kestettävissä, kunhan välineet vaan on kunnossa (huom. kuvissa meidän uusi ruokaessu ja alusta!).

Meidän suunnitelma taitaakin ola soseiden ja sormiruokailun yhdistäminen. Olen onneksi lukenut, että tällainenkin malli voi olla ihan toimiva eikä tavat poissulje toisiaan. Kun soseet ja puuro maistuu hyvin, ei me niitä lopeteta, mutta annetaan tässä pikku hiljaa varmasti enemmän myös erilaisia sormiruokavaihtoehtoja.

P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook-sivu sekä Instagram  (eathooplove)!