Ajan kuluessa Rio on kuitenkin tottunut ja pystyy nykyään liikkumaan rullaportaissa ihan normaalisti. Poikkeuksiakin tosin vielä löytyy ja esim. Kampin kauppakeskuksessa se ei pysty menemään ylimpään kerrokseen rullaportailla, kun ne ovat siellä sillä tavalla "tyhjän päällä". Sitä ei myöskään saisi esim. nojailemaan Kampin keskellä olevan kaiteeseen, josta näkee kaikkien kerrosten läpi alas asti, vaan ylemmissä kerroksissa se kulkee aina mahdollismman kaukana keskiosasta seiniä pitkin luikkien. Toinen esimerkki on meidän taloyhtiön kattoterassi, jonne pitää astella pientä siltaa pitkin. Aluksi Rio ei pystynyt tulemaan sinne ollenkaan ja sanoinkin sille, ettei sen oo mikään pakko edes tulla, vaikka mä menisin sinne esim. ottamaan aurinkoa. Ajan myötä se on kuitenkin omasta halustaan päässyt vähän peloistaan ja pystynyt jopa tulemaan katolle. Tosin sillan se aina luikkii mahdollisimman nopeasti ja pysyy mahdollisimman keskellä kattoa. Ollaan pidetty katolla mm. toissa kesänä citypiknik ja oltu kattomassa siellä revontulia.
Joten toisin sanoen, olen jo tottunut elämään Rion pelon kanssa arkisissa tilanteissa. Välillä se meinaa jopa unohtua, kun Rio on kuitenkin myös voittanut itseään niin paljon ja tehnyt asioita, joihin se ei meidän yhteiselon alussa ollenkaan pystynyt.
Mutta kuinka tämä pelko on vaikuttanut matkustaessa uusiin paikkoihin? Paljonkin... Ja tässä muutamia esimerkkejä niistä.
Laivalla
Laivalla Rio ei haluaisi mennä kannella kaiteen viereen, mutta kuvia olisi kuitenkin kiva saada ja se aina pyytääkin ottamaan äkkiä kuvan, kun on päässyt edes jokseenkin lähelle kaidetta. Romanttisesta kaiteeseen nojailusta ja merelle tuijottelusta on turha kuitenkaan edes haaveilla...
Rio laivalla kesällä 2014.Korkeat rakennukset
Useassa suurkaupungissa monen turistin ohjelmaan kuuluu jonkin korkean rakennuksen huipulle kipuaminen maisemia katselemaan. Itse olisin esimerkiksi taannoisella Singaporen reissulla mielellään mennyt käymään vaikka 1-Altituden kattoterassille ihailemaan maisemia ja siemailemaan jotain ihanaa drinkkiä... mutta tietystä syystä jätimme sen välistä. Tottakai olisin voinut käydä siellä yksinkin, joka olisi ollut ok Riollekin, mutta jotenkin oli kivempi kuitenkin tehdä jotain muuta yhdessä.
Kyllä näitä maisemia olisi voinut ihalla jostain korkeammaltakin...Sillat
Jos jatketaan esimerkkejä nyt vielä Singaporesta, niin siellä oli useampikin paikka, joka jätettiin väliin Rion pelkojen takia. Esim. Gardens by the Bay:lla me ei menty maksulliseen Cloud Forestiin, josta olin nähnyt mahtavia kuvia, sillä siellä olisi joutunut kulkemaan korkeilla silloilla ihastellessaan paikkoja. Rion olisi harmillista maksaa sisäänpäätystä täysi hinta, jos ei pääsisi sitten nauttimaan kaikesta. Siltoja olisi ollut myös Superpuiden ympärillä, joille olisi päässyt pienellä maksulla kävelemään, mutta nekin jäi tietysti väliin. Myös Sentosalle olisi päässyt ilmojen halki vaijerirataa pitkin ja sitä katsellessa Rio jopa kysyi, että miksei me menty tuolla... Sanoin vaan, että haha, et varmaan ole tosissas! Balilla meille tuli jopa pieni riitakin, kun pyysin Rioa kuvaamaan musta yhtä videota Padang Padang beachin yläpuolella olevalla sillalla eikä se pystynyt siihen...
Superpuiden keskellä näkyy punainen silta, jonne olisi päässyt kävelemään.Maailmanpyörät ja huvipuistot
Rioa ei saisi millään ilveellä katsemaan maisemia maailmanpyörästäkään. Tai muihinkaan korkealle meneviin huvipuistolaitteisiin. Rio kyllä tykkää käydä esim. Linnanmäellä fiilistelemässä ja kerran päästiin käymään sen kanssa Vekkulassa. Ajattelin, että täähän on hyvä paikka, kun täällä ei ole mitään pelottavaa... Olin kuitenkin unohtanut lopussa olevan liukumäen! Jo rappusten kiipeäminen taisi tehdä Riolle vähän pahaa ja liukumäessä sillä hyppäs sydän kurkkuun. Tämän kokemuksen jälkeen sitä ei tuu varmaan koskaan saamaan vuoristorataan, vaikka oon yrittänyt sitä sinnekin maanitella. Välillä ollaan kyllä mietitty, että menisköhän se kokeilemaan laitteita, jos vaan ostettais rannekkeet ja tulis paineita saada rahoilleen vastiketta. Mutta ei sitten olla raaskittu kokeilla...
London EyeVaikka nyt ehkä kuulostaa siltä, että oon joutunut jättämään paljon asioita reissuilla tekemättä Rion pelon takia, niin asia ei ole kuitenkaan kovin paljoa häirinnyt. Jos mä haluaisin todella kovasti mennä jonnekin korkealle, en mä sitä jättäis tekemättä, vaikkei Rio tuliskaan mukaan. Ja yleensä pelon kanssa taistelevia ei edes haittaa, jos he jäävät jostain paitsi ja kannustavat muita menemään ja tekemään asiota ilman heitä. Rio ainakin enemminkin kokee huonoa omatuntoa, jos se ajattelee, että mä en voi tehdä jotain sen pelon takia. Toisen pelolle kun ei oikein voi mitään muuta kuin yrittää ymmärtää. Ja vaikka peloistaan voikin päästä, ei matkat uusine kokemuksineen ole ehkä paras aika yrittää sitä. Oman kokemuksen mukaan pelkoja kannattaa käsitellä rauhassa tutussa ympäristössä ja yrittää pikku hiljaa kohdata niitä.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Tai podetteko kenties itse korkeanpaikankammosta?
Minulla on itselläni korkeanpaikankammo, mutta olen siinä mielessä rämäpää, että yritän tunkea itseni kaikkiin korkeisiin paikkoihin :)
VastaaPoistaEsimerkiksi Eiffel-tornin huipulla tuntui aika huimalta ja pidin koko ajan kaiteesta kiinni rystyset valkoisina. Kuusamossa huojuvalla riippusillalla kävely tuntui myös aikamoiselta. Huvipuistossakin olen käynyt kaikki huimimmat laitteet läpi ja selvinnyt kunnialla. Mutta en tiedä, uskaltaisinko astua sille Chicagon Willis Towerin lasiparvekkeelle... Siinä voisi tulla raja vastaan :)
Mutta ihme kyllä lentokoneessa ei pelota - siellä nautin ikkunapaikasta ja katselen maisemia innoissani. Jotenkin en laske sitä korkeaksi paikaksi samalla tavalla.
No mahtavaa, että oot kuitenkin mennyt ja tehnyt asioita, vaikka pelottais! Ehkä se pelko pikkuhiljaa helpottaa, kun vaan haastaa itseään. :) Riollakaan lentokone ei oo mikään pahin paikka, joka on kyllä hassua, kun siinä vasta korkeelle mennäänkin. Mutta ei se kyllä ikkunoista tykkää siellä katella... Hyvä, että sä pystyt nauttimaan maisemistakin! :)
VastaaPoistaHei, tuntuu kuin olisin lukenut itsestäni!! Laivan kannellakin on aivan mahdotonta ja vaikka istuimme tukkipirtinpöydän penkeillä oli sekin minulle melkein mahdotonta 😩!! Puristin rystyset valkeana pöytää. Joten myötätunto ja ymmärrys Riolle!! En usko pelkkään psyykkiseen häiriöön itselläni vaan jotain tekemistä on oltava huonon kaukonäön ja tasapainoelimen kanssa.
VastaaPoistaIkävä kuulla, että sielläkin kärsitään korkeanpaikankammosta... Ja voihan tosiaan pelkoon vaikuttaa nuo fyysisenkin asiat, vaikka luulen, että Riolla vaivat ovat enemmänkin psyykkisiä. Toivottavasti pelko ei sulla rajoita liikaa elämää!
VastaaPoista