Kangaslenkkiähän käytetään myös sirkuksessa, vaikkei se niin suosittu ja tunnettu olekaan kuin vapaana roikkuva vertikaalikangas. Itse olen lähinnä saattanut solmia tavallisen kankaan aivan pieniä lapsia vasten lenkiksi, jolloin hekin pääsevät edes vähän temppuilemaan siinä, vaikkei voimat vielä riittäisi kiipeämään "oikealla" kankaalla. Yleensä yritän kuitenkin välttää sitäkin ja kannustaa mielummin lapsia kiipeämään ja kehittämään voimiaan. Siinä he sitten tajuavat kuinka tärkeää on ensin saada voimaa ennen kuin voi oikein mitään sirkustemppuja tehdä. Mulla on myös ollut joitakin aikuisoppilaita, jotka ovat käyneet ilmajoogassa ja tulleet sitten kokeilemaan ilma-akrobatiaa. Yleensä he ovat aika yllättyneitä siitä kuinka raskasta hommaa se ilma-akrobatia onkaan... Joten olin tosi kiinnostunut näkemään mitä siellä ilmajoogassa oikein tehdään!
Halvan hinnan houkuttelemana pieni sali oli tietenkin aivan täynnä, mutta ei se mitään haitannut. Olin kokeilemassa aivan alottelijoille tarkoitettua take off -tuntia ja osasinkin jo odottaa, ettei se olisi mulle ehkä kovin haastava. Tunti aloitettiin lapsen lepoasennossa hengittelemällä ja alku tuntui muutenkin todella rauhalliselta. Pikkuhiljaa päästiin käyttämään kangastakin ja roikoteltiin itseämme mm. lapaluiden alta, jossa sai ihan kivasti rentoutettua lantion seutua. Noustiin myös polvitaiveroikunnasta käsillä vetämällä seisomaan kankaalle muutaman kerran, jonka oli tarkoitus kai olla lihaskunto-osuus. Myöhemmin jatkettiin myös pääalaspäin oleviin asentoihin ja roikuttiin mm. mahallaan ja sirkuksessa haararoikuntana tunnettussa asennossa, jossa jalat tuotiin vielä yhteen. Asennot oli mulle tietenkin aivan tuttuja, mutta ihan kelpo liikkeitä, joita odotinkin tunnilla tehtävän.
Joillain kanssajoogaajilla tuntui olevan vaikeuksia asentojen sattumisen kanssa, vaikka tarjolla oli myös vilttejä, jotka sai laittaa kangaslenkkiin pehmukkeeksi. Tämä on itsellenikin tuttua ilma-akrobatiaa opettaessa, sillä tottumattomalla uudet liikkeet saattavat tosiaan tuntua aluksi kivuliaaltakin. Mutta eipä siihen auta muu kuin tehdä vain lisää, eikä ainakaan sen takia kannata luovuttaa uuden lajin kanssa.
Lopuksi asettauduttiin avattuun kankaaseen makaamaan ja rentouduttiin siellä. Ihan kivaa, mutta itseäni lähinnä hieman huvitti, kun mieleen tuli omat lapsioppilaat, jotka tykkäävät piiloutua samanlaisiin sirkuskankaalla tehtäviin pussukoihin, mutta istuma-asennossa...
Kaikenkaikkiaan tunti oli todella kevyt eikä itselleni tullut edes hiki. Mutta olisin toki voinut mennä suoraan vähän vaativammalle tunnillekin. Tämä tunti sopii kuitenkin todella hyvin sellaisillekin, joilla ei ole kokemusta joogasta tai mitään akrobaattista taustaa. Tämä onkin tärkeää, jotta ensikertalaisetkin pääsevät rauhassa kokeilemaan ja tutustumaan lajiin. YogaNordicin opettaja tuntui asiantuntevalta ja ilmapiiri harjoitteluun oli lempeä ja turvallinen. Voisin sanoa, että tunnilla pärjäisi vaikka oma keski-ikäinen äitini, jolla ei ole todellakaan tapana roikuskella pääalaspäin. Myöskään korkeanpaikankammoisten ei tarvitse jäädä tästä paitsi, sillä kankaalla ei mennä korkealle. Joten rohkesti vain kokeilemaan, jos kiinnostusta löytyy!
Valitettavasti en voinut ottaa tunnilla kuvia, kun ihmisiä oli niin paljon. Enkä kerennyt pyytää tunnin jälkeenkään ketään ottamaan musta kuvia, kun seuraava tunti oli alkamassa heti perään... Nämä kuvat ovat YogaNordicin nettisivuilta. Googlettamalla löytää paljon kuvia miltä se itse ilmajoogaaminen näyttää, jos pelkän tekstin avulla ei saanut selkoa.
Ilmajoogasta tuskin tulee itselleni harrastusta, mutta sen verran jäi vielä kiinnostamaan, että haluaisin käydä kokeilemassa vähän haastavampaakin tuntia. Tai sitten voisi kokeilla jonkun toisen paikan tarjoamia vastaavia tunteja. Ilmajooga ei tietääkseni ole mitenkään lisensöity konsepti, joten opettajiakin voi varmaan olla laidasta laitaan...
Ootteko muut käyneet ilmajoogassa? Missä Helsingissä on hyviä tunteja?
Ei kommentteja