Kaupunkilaistyttönä maalaiselämä luonnon keskellä on mulle aina aivan omanlaisensa elämys. Olin myös kovin yllättynyt, kun saavuttiin maatilalle ja sen pihalla odotti hevonen, jolla päästiin ratsastamaan! Tai siis meitä talutettiin hepan selässä, mitä ei nyt ehkä vielä ihan ratsastamiseksi voi sanoa. Aikaisemmin olen ratsastanutkin vain kamelilla ja norsulla, joten oli ihan kiva päästä kokeilemaan hevostakin. Heppa oli tosi rauhallinen ja meno oli ihan leppoista.
Lisää yllätyksiä oli vielä luvassa, sillä ulkona olevasta laatikosta nostettiin kaksi pientä porsasta! Sain myös pitää toista possua sylissä (tehtävänä oli arvata kuinka paljon se painoi, niin sylissä pitämiseltä ei oikein voinut välttyä...). Voi jestas, mikä päivä! Mähän en oo mikään erityisen eläinihminen (allergisena en ole oikein tullut viettäneeksi aikaa eläinten seurassa) ja tunnen oloni vaivautuneeksi jo kissojen ja koirien kanssa, mutta siellä mä vaan samana päivän istuin hepan selässä ja pidin possua sylissä! Kaikkeen sitä joutuu. Mutta täytyy myöntää, että ihan hauskaahan se oli.
Eikä eläimet vielä siihen loppuneet, sillä päästiin myös lypsämään Roosa-lehmää. Lypsäminen on osa Maatilaralli-aktiviteettikierrosta, johon kuuluu kaikenlaisia hauskoja tehtäviä. Lypsäminen onnistui meiltä hienosti ja saatiin myös kuulla, että toisinaan Roosasta saattaa lypsää jopa skumppaa!
Roosa-lehmä ja Susse
Tällä kertaa ei tullut skumppaa vaan jotain hyvin rasvatonta ja väriaineetonta maitoa.
Seuraavaksi jatkettiin matkaa tutustumaan Matalaan Elämysrataan, josta mulle jäi kyllä vähän epäselväksi miksi sen nimi oli Matala Elämysrata, kun sitä varten piti kiivetä korkealle metsikköiselle kalliolle, jonne oli rakennettu kaikenlaisia tehtäviä, jotka piti läpäistä kiipeilemällä tai muuten taiteilemalla. Rata on siis suunniteltu kierrettäväksi ryhmän kanssa ja tehtävien suorittamiseen tarvitseekin yhteistyötä. Erittäin sopivaa puuhaa siis vaikka kaikenlaisille joukkueille tai työporukoille. Apina mussa taas heräsi, kun katselin metsään rakennettuja kiipeilytelineitä ja ihan harmitti, ettei meillä ollut aikaa päästä kokeilemaan niitä eivätkä kaikki talven jäljiltä olleet ihan vielä kunnossakaan.
Ylhäältä oli hienot näkymät. Ja kesällä varmaan vielä hienompaa.
Myös täältä löytyi kota. Ja se olikin niin iso, että sisään mahtuu isompikin joukko (taisi olla jopa sata).
Hauskan, mutta pitkän päivän kruunuksi me päästiin vielä maistamaan Sjundbyn kotitekoista jäätelöä aurinkoiselle mökin terassille. Ja voi että se olikin mahtavaa jäätelöä! Saatiin maistaa mustikkaa ja omenaa ja niissä maistui ihanat aidot maut ja koostumus oli täyteläinen. Tätä suloista jäätelöä myydään Cafe Sjundbyssä Sjundbyn kosken rannalla ja siellä jäätelön saa myös kotitekoiseen vohveliin. Jäätelö on jo itesessään hyvä syy lähteä paikalle, mutta vieressä on myös Sjundbyn linna, johon pääsee tutustumaan. Tai jäätelön voi nautiskella vaikka melonta retken päätteksi.
Päivä oli kaikenkaikkiaan tosi hauska enkä muuten olisi varmaan lähtenytkään tutustumaan noille Länsi-Uudenmaan kulmille. Oli kiva huomata, että noin lähellä Helsinkiä onkin vaikka mitä kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa. Erityisesti se Matala Elämysrata jäi kaihertamaan mieltä ja huutamaan mun nimeä. Myös melonta Sjundbyn koskessa kuulosti kokemisen arvoiselta. Ja tietysti sen jäätelön takia voisi mennä uudestaankin...
Lisätietoa aktiviteeteista, mökkien vuokrauksesta, melonnasta yms. löytyy täältä: www.seaction.com
Ja lisää alueesta täältä:www.visitsouthcoastfinland.fi
*Postaus on toteutettu yhteistyössä Visit South Coast Finlandin ja Lumo Matkailun kanssa
Ei kommentteja