Aasian seikkailujen ensimmäisen osan voit lukea täältä, toisen täältä ja kolmannen täältä. Suosittelen stekkaamaan, jos et tiedä yhtään missä mennään.
Edellisessä kirjoituksessa päästiin jo itse asiaan ja Spark Circus kiertueeseen Mae Sotin alueella. Nyt katsaus vapaa-aikaameemme kuukauden aikana ja vierailuihin pakolaisleireillä...
Aikataulu kuukauden aikana oli erittäin tiukka. Välillä jaettiin jopa porukka kahtia ja mentiin pienempinä ryhminä esiintymään eri paikkoihin. Tässä suhteessa isosta ryhmästä oli hyötyä. Esityksiä oli kuukauden ajan lähes päivittäin! Jossain vaiheessa vähäinen vapaa-aika alkoi jo painamaan. Vaikka oltiinkin vapaaehtoistöissä, kuuluu mielestäni välillä saada myös lepoa. Välillä aikatauluun oli laitettu vapaapäivä, mutta jotenkin kummasti ne aina katosivat, kun uusia esiintymispaikkoja vain ilmestyi koko ajan. Meillä oli myös paljon erilaisia sääntöjä, jotka saivat välillä tuntemaan itsensä siltä, että olisi jossain lasten leirillä. Osa säännöistä oli aivan itsestään selviä, mutta osan kanssa meinasi välillä mennä hermo.
Vähäiset vapaahetket käytettiin yleensä käveleskelemällä kaupungilla, ravintoloissa ja internet kahvilassa. Aamuisin pyrittiin Petran kanssa myös vetämään pienet treenit. Koska Mae Sotissa ei ollut paljon turisteja, oli hintataso meille erittäin alhainen. Yhtä halpaa ruokaa ja nettiä ei löydetty mistään muualta Thaimaassa olon aikana.
Pienen kävelymatkan päässä oli markkinapaikka, josta ostettiin usein hedelmiä aamupalaa varten. Torissa oli vain se huono puoli, että jos sieltä halusi päästä pois, oli kuljettava "lihatiskien" ohi, joka oli tällaiselle perus lihansyöjällekin aika rankkaa. Myynnissä oli lähes kaikkia pikkueläimiä mitä kuvitella saattoi... Elävät sammakot hyppivät pusseissa, käärmeet luikertelivat ja kilpikonnat uistentelivat ämpäreissä. Haju oli kamala ja yleensä yritetiin ohittaa paikka sivuillemme vilkuilematta.
Välillä meillä oli järjestettyäkin vapaa-ajan toimintaa ja käytiin esimerkiksi retkellä vesiputouksella ja yhdessä ravintolassa hieman kauempana. Vierailtiin myös museossa, joka kertoi Burman historiasta, sen nykytilanteesta ja lukemattomista poliittisista vangeista. Oli hyvä saada kuulla asiasta tarkemmin ja yrittää ymmärtää tilannetta. Käytiin myös suuressa temppelissä, joka olikin mulle ensimmäinen kerta Thaimaassa.
Muistan, että ainakin yksi kokonainen vapaapäivä meillä taisi olla ja silloin menimme pienellä porukalla isomman hotellin uimaaltaalle uimaan.
Tavattiin Mae Sotissa myös kaksi sirkuslaista, jotka olivat tekemässä kiertuetta samalla alueella Belgian Klovnit Ilman Rajoja kautta. Oli kiva tutustua ja viettää vähän taas aikaa muidenkin kanssa kuin vain oman ryhmän.
Kuukauden lähetessä loppuaan, meillä oli vielä muutama paikka käymättä. Pakattiin taas autot täyteen tavaraa ja lähdettiin ajamaan vuorille päin päämääränemme mennä esiintymään lähelle pakolaisleirejä. Matka oli niin pitkä, että sinne piti jäädä yöksi. Majapaikkana toimi kristillinen "kirkko". Niin kaukana kaupungista tunnelma oli kovin erilainen ja ihmiset vielä enemmän ihmeissään tulostamme.
Matkaan avonaisilla autoilla piti varautua hengityssuojaimin, sillä hiekka pöllysi ja tuuli puhalsi.
Yllä olevan esityksen jälkeen muutamaa esiintyjää pyydettiin lähtemään autokyydillä vielä kauemmaksi pieneen kylään heittämään show. Olo oli jo aika väsynyt, mutta onneksi suostuin lähtemään, sillä en osannut edes kuvitella mitä siellä odotti. Tästä esiintymisestä olenkin jo kirjoittanut tarinan Mieleenpainuneimmat Keikat -sarjassa, jonka voit lukea täältä.
Seuraavana päivänä, Jumalan valvovan katseen alla nukutun yön jälkeen, oli aika siirtyä seuraavaan kylään esiintymään.
Ihmiset yrittävät mahtua kaikki taloon katsomaan esitystämme.
Petra kurkkii kylän vessasta.
Sitten oli aika palata hetkeksi vielä kotiin Mae Sotiin ja valmistautua viimeisiin esityksiin. Viimeinen retki tehtiin vuorilla olevalle pakolaisleirille nimeltää No Po, jonne jäätiin myös yöksi. Juuri muutamaa päivää aikaisemmin oli toisessa pakolaisleirissä ollut suuri tulipalo, joten sinne emme voineet mennä. Oli vaikea etukäteen kuvitella millaista pakolaisleirillä olisi. Leiri oli ollut siellä jo parikymmentä vuotta, joten leirin lapset ja nuoret olivat asuneet siellä koko elämänsä. Leirillehän ei ulkopuoliset päässeet ilman lupaa, joten saimme taas ihmetteleviä katseita saapuessa sinne.
Leiri oli täynnä pieniä asuntoja ja siellä oli myös muutama ravintola, kahvila ja koulu. Ihmeteltiin lähes kaikkien talojen reunoilla roikkuvia muovipusseja, jotka olivat täynnä vettä. Sitten tajusimme, että ne olivat siinä tulipaloja varten. Läheisen leirin tulipalo oli tehnyt heidätkin varovaisiksi. Saatiin kierrellä leirissä vapaasti ja katsella paikkoja ennen esitystä.
Päivällä tehtiin esitys, jonne tuli lähinnä lapsia ja pidimme heille työpajoja. Illalla meillä oli vielä LED-show (ei haluttu käyttää tulia tulipalovaaran vuoksi), jonne tuli koko leiri katsomaan. Tunnelma esityksessä oli mahtava, sillä yleisö oli hyvin mukana. Pääsin myös esiintymään ensimmäistä kertaa uusilla Jenkeistä tilatuilla LED-vanteillani. Esitys tuntui juhlalliselta sekä vähän haikealta, sillä se oli kiertueemme viimeinen.
Oltiin yötä talon yläkerrassa, jossa bambusta tehty lattia oli aivan joustava ja tuntui, että se pettää alta. Mukana meillä oli patjat ja peitot, jotka lähdettyämme jätettiin leirille. Seuraavana päivänä pakattiin kamat viimeistä kertaa autoihin ja matkustettiin takasin Mae Sotiin. Sitten Spark Circus oli ohi ja me Petran kanssa jatkettiin matkaa takaisin Bangkokiin.
Ai niin, ja Spark Circuksen aikana saatiin Petran kanssa tietää, että saatiin lisää apurahaa! Päästiin siis suunnittelemaan matkaa vähän pidemmällekin, kun saatiin työprojektien kuluja katettua.
Seuraavassa osassa matka jatkuukin Cambodzaan!
Ei kommentteja