Onko sukupuolella väliä?

Me täällä jo vähän jännittyneinä odotellaan, että mahtaakohan tuleva vauva olla tyttö vai poika. Tai sanotaan VÄHÄN vain itseni puolesta, sillä Rioa asia taitaa jännittää aika paljon enemmän... Hänen kulttuurissaan kun olisi tärkeää, että perheessä on poikalapsi. 

Meillä oli tämä sama keskustelu jo Pikku Myytä odottaessa, sillä Rio toivoi kovasti poikaa ja itselleni ei sukupuolella ollut väliä (tai no myönnetään, että pikkuisen toivoin kyllä tyttöä...), kunhan lapsi olisi terve. Ja oli oikeasti aika kauheaa nähdä rakenneultran jälkeen Rion pettymys ja kuulla ensimmäiset sanat, jotka olivat "ei se mitään, tehdään sitten toinen". Ja tässä vaiheessa olin kuitenkin itse ihan sitä mieltä, että yksi lapsi riittää... Myyn synnyttyä Rio on kyllä rakastanut häntä pyyteettömästi eikä pettymyksestä ole ollut onneksi enää mitään merkkejä.

Indonesialaiset kana satay -vartaat

Multa aina välillä kysellään jotain indonesialaisia reseptejä, mutta enhän mä osaa laittaa Indo-ruokaa ollenkaan ja Rio ei niitä aina halua kertoa, kun Suomesta ei saa kaikkia samoja aineksia eikä sitten kuulemma tule niin hyvää. Mutta nyt se on luvannut kertoa reseptin kana satay-vartaisiin (tai indonesiaksi sate)!

Tää on ihan mun lempiruokaa Balilla ja paras paikka, jossa olen näitä syönyt, on Lovinassa eräillä katumarkkinoilla, joissa en koskaan ole nähnyt turisteja. Vartaita ostetaan pienestä pyörillä kulkevasta kojusta ja istutaan syömään kadulle levitetylle pressulle. Joka kerta Balilla käydessä vähän jännitetään, että mahtaakohan sama koju olla vielä olemassa, mutta on se ollut, vaikka myyjä on kerran jo vaihtunut...

Rio teki kotona näitä ensimmäistä kertaa vasta ihan hetki sitten tänä keväänä, kun ollaan ostettu meidän parvekkeelle pieni sähkögrilli. En oikeasti uskonut, että kastike voisi masitua niin samalta kuin Balillakin ja vartaat oli todella hyviä! Rion mukaan reseptiin tulisi vielä pieniä punaisia sipuleita, joita aina välillä saa Aasia-kaupoista, mutta nyt meillä ei ollut niitä. Aasia-kaupoista kannattaa katsella myös kuivattuja limen lehtiä sekä makeaa soijakastiketta Bangoa. Voi tosin olla, ettei juuri sitä merkkiä Suomesta edes löydy, mutta useimmissa paikoissa on ainakin ABC-merkkistä kastiketta, joka on myös aika hyvää. Muutkin vastaavat käyvät, kunhan kyseessä on makea paksu soijakastike, johon on lisätty sokeria. Kaikki reseptin määrät ovat vähän sinne päin, sillä Rio ei koskaan niitä mittaile. Kastiketta pitää tekovaiheessa vähän maistella, että saa omaan makuun sopivaa.

Mutta tässä siis kiva resepti, jos haluat vähän vaihtelua makkaran ja pihvin grillaamiseen!

Sokerinatsimutsin lapsen ensimmäinen jäätelö

Mä olen äiti, jota jotkut voisivat kutsua "sokerinatsiksi". Tai olin. Nyt oon nimittäin alkanut vähän jo hölläämään asian suhteen... Mutta aloitetaanpa alusta.

Kukaan ei tarvitse sokeria, mutta kyllähän pieni herkuttelu silloin tällöin piristää elämää. Suurimmalle osalle ihmisistä sokeri ei tuota mitään ongelmaa ja herkuttelu voi helposti olla osa muuten terveellistä ruokavaliota. Mutta kaikille asia ei ole niin. Sokeri voi myös aiheuttaa riippuvuutta ja liiallista herkkujen himoa. Mulla on ollut itselläni sokerin kanssa vähän ongelmia, mutta nykyään suhteemme on melko tasapainoinen. Siksipä olenkin kovasti miettinyt minkälaisessa roolissa sokeri tulee olemaan Pikku Myyn elämässä. Alusta asti oli selvää, että ainakin pari ensimmäistä vuotta hänen ruokavalionsa tulee olemaan niin sokeriton kuin mahdollista. Ja niin se olikin. En voi sanoa täysin sokeriton, sillä jo ennen kahta vuotta hän maisteli muutaman kerran kookossokerilla makeutettua raakakakkua ja raakasuklaata, ketsuppia jne.

Nyt olen kuitenkin päättänyt, ettei sokeria tarvitse täysin kieltää, sillä sellainenkin voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia, jos on koko lapsuutensa joutunut syömään porkkanatikkuja, kun muut herkuttelevat... Niinpä haluan yrittää opettaa Myylle "normaalia" suhtautumista sokeriin ja sen, että herkut kuuluvat joihinkin juhliin ja spesiaalitilanteisiin. Sokerilla ei kuitenkaan korvata kunnon ruokaa eikä se ole mikään lohdutus tai palkinto. Tähän mennessä Myy on syönyt jo kerran pannukakkua ja vappumunkkeja (joissa molemmissa tosin olin normaalia vähemmän sokeria, mutta ihan aitoa tavaraa kuitenkin), mutta ei muita herkkuja. Mehuja, limsoja ja karkkeja en aio  Myylle antaa ennen kuin on "pakko".

Vau mikä viikko!

Viime viikko oli niin hauska ja vauhdikas, että sitä voi hyvin muistella vielä näin maanantainakin! Eilen ihan mietin, että miten yhteen viikkoon voikin mahtua näin paljon kivoja juttua. Mutta vaikka viikko oli hauska, olin kyllä sunnuntaina jo ihan poikki... 

Viikko alkoi maanantaina kauniissa maisemissa Roihuvuoren Kirsikkapuistossa mun äidin synttäripiknikiä viettäen. Ja jatkui tiistaina biitsipäivällä perheen kesken Herttoniemessä. Me ei käyty viime vuonna ollenkaan Suomessa rannalla, kun oli niin kylmä eli tää oli Pikku Myyn eka kerta. Oli ihana huomata kuinka Myy tykkäsi leikkiä hiekassa ja kahlailla matalassa vedessä. Viime kesänä kun Balilla ei oikein pystytty olemaan rannalla ollenkaan, kun se lähti aina välittömästi juoksemaan aaltoihin ja joku sai koko ajan juosta perään... Voi tosin olla, että veden lämpötilallakin oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta kyllä me mietittiin, että tämän ikäisen kanssa olisi varmaan niin paljon helpompaa jo olla reissussa... 

Roihuvuoren kirsikkapuistossa

Me käytiin tänään Roihuvuoren Kirsikkapuistossa ja vietettiin siellä mun äidin synttäripiknikiä. Kirsikkapuut olivat lähes täydessä kukassa ja päivä oli täydellisen aurinkoinen niiden kauneudesta nauttimiseen. Puut kukkivat vain hetken aikaa ja Helsingissä tämä hetki on juuri nyt. Joten jos näitä vaaleanpunaisia ihanuuksia mielii nähdä, kannattaa puistossa käydä pian! Ensi lauantaina 19.5. Roihuvuoressa vietetään myös Hanami-juhlaa, jolloin puisto täyttyy erilaisesta japanilaisesta ohjelmasta, musiikista ja herkuista.