Täällä ollaan, Balilla! Lentomatka oli pitkä ja aika raskas, mutta siitä kuitenkin selvitiin. Ensimmäisellä lennolla Pikku Myy nukkui vähän, katseli videota vähän ja taisi vain kerran huutaa isommin. Dohan vaihto oli aika nopea, eikä keretty paljoa muuta kuin etsiä seuraava portti ja syödä vähän evästä. Balin lento olikin sitten aika hankala... Myy kyllä nukkui, mutta jos sitä yhtään liikutti, aloitti se aivan järkyttävän huudon. Ja pakkohan sitä pitäessä oli välillä vaihtaa vähän asentoa tai siirtää sylistä toiseen. Oltiin varattu se baby bassinet, mutta ei Myy oikein siinä viihtynyt, kun se oli niin pieni, eikä se mahtunut siihen edes suoraksi makaamaan. Niinpä omat unet jäi lennolla hyvin vähäisiksi. Myyn herättyä se kuitenkin viihtyi kohtalaisen hyvin eikä meidän tarvinnut edes kaivaa kaikkia leluja esille. Vähän kyllä kateellisina katseltiin viereistä ehkä vähän Myytä vanhempaa lasta, joka nukkui vissiin koko matkan yhtä pientä vinkaisua lukuun ottamatta...
Rion perhe oli lentokentällä vastassa ja me lähdettiin heti ajamaan Lovinaan, joka on Pohjois-Balilla. Automatka meni lähinnä nukkuessa, mutta kerkesin kuitenkin ajattelemaan, että on tää elämä kyllä ihan ihmeellistä, kun viisi vuotta sitten eksyin Balille vähän sattumalta ja tapasin Rion ja nyt oon neljättä kertaa täällä ja autossa istuu ensimmäistä kertaa yhdessä meidän molempien perheet sekä lisäksi Myy.
