Sisällön tarjoaa Blogger.

Voiko vauvan runsaalla kantamisella aiheuttaa sen, ettei vauva viihdy rattaissa?

Kantaminen vai rattaat

Meillä on molempia lapsia kannettu paljon ergonomisella Tula kantorepulla. Se on kätevää ja helpottaa elämää kummasti, kun saa kädet vapaaksi. Molempia on myös runsaasti nukutettu reppuun. Alexalla oli vauvana hankaluuksia nukahtaa ja meillä oli mm. useiden kuukausia vaihe, että se nukutettiin joka ilta yöunille kävelemällä pitkin kämppää repun kanssa... Lunan koliikkiaikoina kantoreppu oli aivan välttämättömyys, kun sitä piti jatkuvasti pitää sylissä ja samalla huolehtia Alexastakin. Luna on koko ajan ollut superhuono nukkumaan päiväunia ja senkin kanssa olen käyttänyt paljon reppua apuna. Mun kanssa se ei nukahda koskaan rattaisiin ja teenkin aina niin, että kun se on väsynyt, laitan sen reppuun ja kun se on nukahtanut, siirrän sen rattaisiin. Jos ollaan siis jossain liikkeellä. Kotona se nukahtaa tissille ja nukkuu pikaiset päiväunensa sängyllä. 

Läheisyyttä kantamisella

Tykkään kantamisesta, sillä se on ihana tapa antaa pienelle läheisyyttä ja repussa vauva usein viihtyy ruoanlaiton tai muiden kotiaskareiden aikana paremmin kuin yksin lattialla/sitterissä. Kantaminen on myös hyväksi motoriselle kehitykselle vauvan ollessaan mukana vanhemman kehon liikkeissä, toisin kuin jatkuva paikallaan sitterissä makuuttaminen. Kantotakin avulla olen päässyt kantamaan helposti syksyllä ja talvellakin ja edelleenkin aina kun lähdetään kaupungille, ostoskeskukseen tms. otetaan ehdottomasti reppu mukaan. 

Kantaminen vai rattaat

Kantoväline sekä rattaat mukana arjessa

Mulla ei kuitenkaan ole niin vahvaa intohimoa kantamiseen, että haluaisin kantaa lasta aivan koko ajan enkä käyttää ollenkaan rattaita. Rattaat on näin autottomana todella helpot, sillä niihin saa Alexan laudalle, jotta päästään kulkemaan nopeampaa ja lisäksi niihin saa laitettua kaikki tavarat, oskokset jne. Ja pääseehän niiden kanssa tietysti myös kulkemaan pääkaupunkiseudulla julkisilla ilmaiseksi! 

Mielelläni siis käyttäisin rattaita, mutta Lunapa ei ole aivan samaa mieltä asiasta! Se kyllä aina mielellään menee niihin, kun ollaan kotoota lähdössä, mutta se viihtyy kyydissä vain muutaman minuutin... sen jälkeen alkaa huuto. Siinä ajassa me keretään ehkä juuri ja juuri metroon tai lähikauppaan. Mutta esim. kauppareissua ei ole mahdollista tehdä niin, että Luna olisi koko ajan rattaissa. Esim. jokin aika sitten olin kipeänä ja yksin lasten kanssa, mutta oli pakko lähteä kauppaan. Ajattelin, että nyt en kyllä jaksa kantaa Lunaa, vaan se saa olla rattaissa. Päästiin totuttuun tapaan lähes kaupalle asti kunnes huuto alkoi... Lyhyen reissun aikana kolme mummoa tuli päivittelemään, että mikä sillä lapsella on hätänä, kun niin kovaa huutaa (ja mikään oikea hätä kuten nälkä ei siis ollut)! Siinä sitten vaan kuumeisena jupisin, että se lapsi nyt vaan vihaa rattaita enkä nyt jaksa kipeänä kantaa... 

Kantaminen vai rattaat

Tämän vuoksi me liikutaankin usein niin, että mä kannan Lunaa kantotakin alla ja samalla työnnän tyhjiä rattaita, joissa Alexa on laudalla. Tuntuu aina vähän hölmöltä. Mutta saapahan ainakin ostokset tuotua rattailla ja ostoskeskuksessa tms. laitettua ulkovaatteet kyytiin, heh. Ja kaikkein typerämmältä tuntuu silloin, jos lähden Lunan kanssa kaksin käymään jossain tyhjien rattaiden kanssa... aina tuntuu siltä, että ihmiset ajattelee mun kuljettavan niitä vain siksi, että pääsisin ilmaiseksi kulkuneuvoissa! 

Tällaista meillä on nyt ollut useamman kuukauden. Jossain välissä Luna viihtyi rattaissa ehkä hieman kauemmin, mutta missään vaiheessa sitä ei ole voinut pitää siellä pidempiä aikoja. Mä olen kyllä kovasti yrittänyt opettaa Lunaa olemaan rattaissa. Koko syksy käytiin viemässä Alexa kerhoon ja siitä jatkettiin kävelemään, jolloin Luna jaksoi istua kyydissä ehkä jopa 20min. Sitten alkoi huuto, siirsin sen reppuun, kävelin repun kanssa ja kun uni tuli, siirsin takaisin rattaisiin. Joitakin kertoja alussa yritin vain jatkaa kävelyä rattaiden kanssa, vaikka Luna huusikin, jos tiesin hänen olevan väsynyt. Väsyneenähän lapset nukahtaa rattaisiin, eikös vaan? Alexakin nukahti, vaikka sen kanssa piti aina kävellä vähintään puoli tuntia. Mutta ei, kerran ajattelin testata, että kauanko siihen menisi, että se nukahtaisi omaan väsyitkuunsa ja päätin kävellä niin kauan, että se nukahtaisi... kävelin puoli tuntia huutavan vauvan kanssa, jonka jälkeen oli pakko ottaa se syliin, kun en voinut rääkätä toista enempää. 

Koko Lunan elin aikana mä olen nähnyt sen nukahtavan rattaisiin ehkä viisi kertaa. Ja ehkä toiset viisi sama on tapahtunut Rion tai mun äidin kanssa. Niiden kanssa se muutenkin suhtautuu suopeammin rattaisiin. Luulen, että se vain tietää, että mä oon se, joka kantaa sitä, jos se niin haluaa... 

Kantaminen vai rattaat

Itse aiheutettu ongelma?

Nytpä olenkin alkanut miettimään, että onkohan pikkuvauva-aikana runsas kantaminen syynä siihen, ettei Luna tykkää olla rattaissa tai nukahda niihin edes väsyneenä...? Mä aina kateellisena katselen niitä äitejä, jotka vain laittavat vauvansa/taaperonsa rattaisiin, kun ne ovat väsyneitä ja ehkä vähän heiluttavat rattaita ja pim, lapsi on unessa! Niin raivostuttavaa... :D Ja samalla vain mietin mitä ihmettä olen itse tehnyt väärin, kun mun lapset eivät nukahda niin!

Jokin aika sitten Tallinnan risteilyllä, mun huomio kiinnittyi sekä meno että paluumatkalla aivan pieneen vauvaan ja äitiin, joka vain laittoi vauvan vaunuihin ja verhon eteen, vaikka vauva itki  siellä kovasti (paljon pienemmällä voluumilla tosin kuin meidän lapset, niin se ei kiinnittänyt niin paljoa huomiota). Vauva itki pitkät ajat vaunuissa yksin, mutta kyllä se sitten aina jossain vaiheessa sinne kai nukahti. Mietin vain, että noinko se pitäisi tehdä...? Opettaa kylmästi pieni vauva nukahtamaan yksin omaan itkuunsa. Kaipa se siinä melko pian oppii, että turha itkeä, kun ei kukaan kuitenkaan vaunuista syliin nosta. Jos tämä on se ainut keino, niin tuohon en olisi kyllä itse pystynyt... Ymmärrän tietysti unikoulut vanhemmille vauvoille/taaperoille, joihin luultavasti aina kuuluu osana vähän itkuja, toteutti niitä kuinka lempeästi vain, mutta en aivan pienelle, joka ei vielä ollenkaan pysty käsittämään miksi äiti hylkää sen yksin nukkumaan. 

Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia kokemuksia muilla on! Jos olette kantaneet vauvaa paljon, niin onko vauva kuitenkin viihtynyt myös rattaissa? Tai onko teidän pitänyt pienestä asti opettaa vauva jotenkin nukkumaan vaunuissa vai onko se tapahtunut aivan itsestään? 

P.S. Meidän reaaliaikaista elämää pääsee seuraamaan Instagramissa @ferdanifamily ja seurantaan kannattaa ottaa myös Facebook (Ferdani Family), jonne ilmoitan aina uudesta postauksesta!

3 kommenttia

  1. Toisinaan auttaa, kun käyttöön ottaa toisenlaiset rattaat. Esimerkiksi kevyet, kasvot menosuuntaan olevat sateenvarjorattaat ovat yhdistelmävaunuja kapeammat, jolloin niissä istuu enemmän ”kuin sylissä”.

    Lapset oppivat helposti myös sen, mikä toimii. Kun läpsäiset siskoa (vaikka se kiellettyä onkin), saat taatusti vanhemman välittömän huomion.
    Kun työnnät kaverin pois keinusta, onnkeinu vapaa. (Viis siitä, että kohta saapuu aikuinen ”selvittämään tilannetta” ja saatat taas menettää paikkasi keinussa)
    Kun puret kaveria käteen, hän kyllä pelästyessään irroittaa siitä lelusta, minkä itse tahdoin saada.
    Aikuisen mielestä huonotapaista, mutta lapsen vinkkelistä toimivaa.
    Toiset lapset siis oppivat (muuallakin kuin rattaissa), että huutaminen toimii ja sillä saa sitä, mitä tahtoo. Toinen saa ehkä tissin sittenkin vielä suuhun keskellä yötä, toinen palan nakkia ja kolmas pipon pois päästä. Mitä siis, jos muuttaisit omaa tapaasi toimia. Pysähdy ja kysy, onko jokin hätänä. Älä nosta lasta pois rattaista vain siksi, että hän huutaa, vaan kerro rauhallisesti, että nyt matkustetaan rattaissa. Sen jälkeen jatkat matkaa ja siirrät huomiosi esikoiseen ja johonkin mukavaan juttelun hänen kanssaan. Kiukkuhuutaja jätetään siis huomiotta. Olet edelleen lähellä, mutta et anna hänelle valtaa kaiken keskipisteenä juuri silloin.
    Jos (ja kun) hän rauhoittuu, juttelet huomioit hänet juttelemassa mukavia vaikka perhosista (et sanallakana niistä rattaista).
    Huutavan lapsen ”hämääminen” esimerkiksi syötävää tai huomion viemisestä muualle voi periaatteessa myös toimia, mutta en itse pidä sitä oikein oikeana tapana. ”Jos huudat rattaissa, saat rusinan”
    - mennäänkö siis ojasta allikkoon?

    Esikoista n u k u t i m m e vaunuihin. Siihen kävelyyn ja heijailuun saattoi mennä tunteja päivässä.
    Kakkosen puimme vaunuihin, heijailimme hetken, kunnes rauhoittui, mutta emme enää (ehtineet jäädä) jääneet odottamaan nukahtamista.
    Kuopus pakattiin vaunuihin ja annettiin nukahtaa itsekseen.
    Ei meillä ketään huudatettua ole, en usko, että sellaisesta on hyötyä kenellekään, mutta pakon edessä huomasin, ettei kaikille kevätjuhlaliikkeille lasten nukuttamista todellisuudessa ollut tarvetta.
    Kolmen pienen lapsen äitinä en esimerkiksi ehtinyt (enkä jaksanut) iltaisin nukuttaa lapsia. En jäänyt heidän sänkyjensä viereen odottamaan heidän nukahtamistaan. Ihan itsekseen sinne nukahtivat. (Ja ei, he eivät olleet niitä ”hyviä nukkujia”, mutta oppivat nukahtamisen taidon, kun sitä heiltä oletettiin).

    VastaaPoista
  2. Nyt täytyy myöntää, että yhtä kateellisena kuin sä olet katsonut meitä joiden lapsi Pim!nukahtaa rattaisiin, olen mä katsonut teitä joiden lapsi niin rentoutuneena ja viihtyvänä tutkailee ympäristöä kantorepussa! :D Meidän kaikki 5 ovat viihtyneet rattaissa tosi hyvin, nukahtaneet sinne missä vain myös. Meillä on "laitettu lapsi kävelemään" heti kun ovat halunneet, yleensä ulkona n. 1,5v iästä ja parivuotiaana ovat tehneet pitkiäkin lenkkejä rattaat tyhjänä mukana. Kädestä on täytynyt pitää kiinni vaarallisilla alueilla, muuten on mennä tutkailtu. Jokatapauksessa, nyt eksyin jo aiheestaki.. Mä olen aina miettinyt miksei kenenkään muun lapset huuda kannettuina. Meillä jo ekaa yritettiin kantaa kolmella eri ergonomisella repulla, mutta joka kerta se päätyi hikiseen huutoon kitarisat näkyvillä. Niin on ollut kaikkien kanssa. Kotona on voinut kantaa mm. Manducalla kotitöitä tehdessä muttei siihen ole koskaan sopinut laittaa ulkovaatetettua ipanaa eikä ne ole Ikinä nukahtaneet siihen yrityksistä huolimatta. :/ Nyt viidennen kanssa annoin jo aikaisin periksi.. Kotona kuskasin kehdolla perässä jos ei sylissä ollut, myöhemmin tapitti lattialla menoa ja nyt 1v2kk sisällä kulkee muiden mukana. Ulkona on rattaat, koska kengillä ei halua kävellä ja rattaatkin saavat olla vain naama minusta pois. :D Välillä pitkä kauppareissu vähän tylsistyttää, ja loppumatkasta usein lauletaan koko perheen kesken lastenlauluja mutta muita vippaskonsteja ei vielä ole tarvittu.

    VastaaPoista
  3. Meillä ei toinen lapsi viihdy vaunuissa/rattaissa. Joskus hyvällä tuulella jaksaa katsella ympärilleen. Kantoreppu sen sijaan on ykkönen. Mutta ei ne rattata ketään autuaaksi tee eikä se ole mikään oletus että vauvan pitäisi vaunuissa nukkua.

    Tykkään kävellä ja nyt äippälomalla onkin helppoa että vauva repussa nukkuu kun teen mun pitkiä kävelyjä. Ei sillä mulle oo väliä onko reppu vai rattaat.

    Sitkeästi kyllä alkuun yritin niitä rattaita. Tässä yhden kerran 5 kk kanssa kävelin hyvin, lyhyt matka mentiin, ehkä 3 km. Sitten alkoi itku, vauva oli selkeästi väsynyt, ei nälkä kun oli juuri syönyt ennen lähtöä. Työnsin toiset kolme kilsaa ja itku yltyi. Ei sd sinne nukahtanut, juoksin sitten takaisin lähtöpisteelle ja siirsin vauvan reppuun ja sinne simahti kun hetki käppäiltiin.

    En enää lähde ilman reppua mihinkään :D Ihana asia että näitä kantovälineitä on.

    VastaaPoista