Hyvää Uutta Vuotta 2018! Vaikka näin vuoden ensimmäisenä päivänä tekee mieli katsoa jo tulevaan, ajattelin vielä vähän muistella edellistä vuotta ja sen tapahtumia.
Vuoden 2017 alussa Pikku Myy täytti vuoden ja kasvoi vauvasta taaperoksi. Heti vuoden alussa ostettiin myös lentoliput Balille ja odotettiin matkaa koko kevät. Treenasin kohtalaisen säännöllisesti koko vuoden, vaikka usein oma treenaus oli vain 30-60min ennen opetusten alkua ja nykyiset käsilihakset ovat kasvaneet pääasiassa vain lasta kanniskellessa. Pienikin treeni kuitenkin aina piristi ja antoi edes hetken omaa aikaa hektisessä arjessa.
Kesä Suomessakin oli mukava. Kerkesin näkemään aika paljon kavereita ja tehtiin kivoja juttuja, kuten käytiin Lintsillä ja Korkeasaaressa. Mä myös olin yhden yön hotellireissulla Tampereella ilman Myytä. Ja yksi vuoden ihanimmista päivistä oli reissu Muumimaahan!
Syksyllä jatkui tavanomaisempi arki, jota rytmitti mun opetustyöt muutaman kerran viikossa, perhekahvila ja Myyn tanssiharrastus.
Ja vuoden lopussa päästiin nauttimaan muutamista lumisista päivistä sekä tunnelmoimaan leppoisaa joulunaikaa.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2017 oli siis oikein onnistunut ja ihana!
Mutta...
pakko myöntää, että oli se raskaskin. Vuoden aikana opin kuinka paljon vaikeampaa on olla taaperon äiti, kuin vauvan äiti. Päällimmäisenä mieleen on ainakin jäänyt sadat tuskaiset metromatkat ja muut siirtymät omapäisen tahtotaaperon kanssa ja ikuinen nukuttamisen/nukkumisen hankaluus. Olin naivisti vauvavuonna kuvitellut, että kyllä se pian helpottaa, mutta nyt olen asennoitunut siihen, että tätä kestää luultavasti johonkin teini-ikään asti, johon mennessä tuo lapsi myös toivottavasti ymmärtäisi irroittautua tissistäkin...
Oman treenin vähyys on myös välillä harmittanut kovasti ja oman sirkuslaisuuden määrittäminen on ollut melko vaikeaa. Olen esiintynyt vuoden aikana muutaman kerran, mutta paljon vähemmän kuin aikaisemin. Olenkin harkinnut esiintymisen lopettamista jo kokonaan... Toisaalta niinä harvoina kertoina, kun olen esiintynyt, on se ollut tosi ihanaa. Ehkä mitään virallista päätöstä ei tarvitse tehdä, vaan aika näyttää miten asian kanssa käy. Onneksi opettaminen on ollut tosi kivaa ja motivaatiota on tullut kivoista oppilaista ja uudesta työpaikasta.
Myös bloggaaminen on ollut ajoittain hieman risukkoista ja ensimmäistä kertaa olen pohtinut blogin lopettamista. Bloggaaminen on kivaa, mutta välillä sohvalla telkkarin katsominen on kivempaa... Mutta ainakin toistaiseksi olen pohdinnoissani päätynyt vielä jatkamaan blogin parissa. Voihan olla, että uusi vuosi antaa vähän potkua tällekin!
Joten reippain mielin vuoteen 2018! Mulla on ihana lapsi, ihana perhe ja ihanat kaverit, joista olen kiitollinen joka päivä! Välillä on hankalampaa, mutta onneksi ueimmiten on kivaa!
Hyvää uutta vuotta kaikille teille muillekin!
Mulla oli tollaset fiilikset ekan kohdalla, mutta nyt toisen kanssa odotin, että kasvaa taaperoksi ja viihtyvätkin tosi hyvin yhdessä. Tosin tahtonainen on ja lempilause tyhmä äiti. Ah. :D Kaupassa kassakin nauroi mulle, kun en tiennyt mihin suuntaan repeän, ostokset oli hihnalla ja molemmat likat painoivat eri suuntaan. Blogitouhutkin vähän tökkii, katsellaan. Hyvää uutta vuotta teille! :)
VastaaPoistaKiitos! Hyvää alkanutta vuotta myös teille! Lohdullista kuulla näitä juttuja, että muillakin on välillä samanlaista... <3
Poista