Sisällön tarjoaa Blogger.

Lempinimistä

lempinimet
Mä en oo koskaan oikein ymmärtänyt lempinimiä. Miksi valita lapselle sellainen nimi, jota ei kuitenkaan käytä, vaan siitä pitää tehdä jokin väännös? Tai niin pitkä, ettei sitä jaksa sanoa ja se pitää lyhentää? Monet lempinimet syntyvät varmasti esim. koulussa tai harrastuksissa, jos ryhmässä on paljon saman nimisiä, mutta miksi pitää sitten antaa niin suosittu nimi, joka on viidellä muullakin luokasta (vaikka joskus tietysti vähän erikoisemmatkin nimet voivat muuttua hyvin suosituiksi)? En vaan oikein käsitä... 

Mua on aina kotona kutsuttu Jerinaksi, mutta jotkut koulukaverit yritti keksiä mulle lempinimiä. Ja mä inhosin niitä lähes kaikkia. Jekku ja Jerkku oli hirveimmät, Jertsu ja Herbiina (??) ehkä jollain lailla kestettäviä. Miksi mulle edes pitäis keksiä lempinimi, kun ei mun nimi ole turhan pitkä eikä ainakaan itselle ole tullut vielä toista Jerinaa vastaan (vaikka kyllä niitä muutama muukin mun lisäksi Suomessa on). Lempinimet ei onneksi ole jääneet vakituiseen käyttöön ja suurin osa kavereista on aina käyttänyt Jerinaa. 

lempinimistä

keinumassa

Rion tavattuani opin, että balilaiset eivät kutsu koskaan tyttö/poikaystävää tai vaimoa/miestä nimellä, vaan aina sanotaan sayang eli kulta tai rakas. Rio sanoi, että puoliso kutsuu toista nimellä vain kun on erittäin vihainen ja ero on jo suurin piirtein tulossa. Tällaiselle suomalaiselle jurottajalle tuollainen kullittelu on vähän vierasta, sillä meidän kulttuurissa se mielletään ehkä vain suhteen alkuun, kun ollaan vielä ihan vastarakastuneita. Mä kuitenkin suostuin tässä Rion tapaan, sillä moni muu asia meidän suhteessa on mennyt niin kuin mä haluan ja ajattelin, että tää on asia, jossa voin puolestani tulla vähän vastaan. Niinpä oon kutsunut sitä kullaksi siitä asti kun ollaan oltu yhdessä eikä se oikeestaan ole tuntunut edes kovin vaikealta. Mutta onhan se vähän noloa alkaa jotain kultaa huuteleen, jos me ollaan jossain julkisella paikalla ja mun pitää kutsua sitä vähän kovempaan ääneen... Useimmiten yritän saada vaan huomion huutamalla hei tai jotain vastaavaa ja toivon, että se näkee mut. Ja oon mä sitä muutaman kerran tällaisissa tilanteissa ihan Rioksikin kutsunut, eikä se oo onneksi ottanut sitä pahalla. 

Mua Rio kutsui alkuaikoina Stellaksi (sen vaaleanpunaisen Angry Birdin mukaan), jos olin vihainen, mutta se on jäänyt jo aika kauan sitten pois. Tai sitten en vaan ole enää niin vihainen... Raskausaikana mä olin  Niiskuneiti ja sekin on jäänyt pois, kun tää ulkomuoto ei oo enää niin muumimainen. 


Papu rusettipipot

lempinimet

Mä en oo myöskään ollut ikinä mikään vauvoille (saatikka eläimille!) lepertelijä, vaikka oonkin tykännyt niistä aina. Mutta jotain ihmeellistä on tapahtunut, sillä kyllähän mä tuolle omalleni lirkuttelen vaikka mitä... Ja sille on myös lukuisia lempinimiä! Eniten käytössä on Possu, jota alettiin käyttää jo ihan parin viikon ikäisenä, kun siltä pääsi välillä niin huvittavaa röhkintää ja se oli vähän ylipainoinen. Myös Possukka ja Possukkainen ovat usein käytössä. Mä yritän käyttää tätä vain kotona, mutta Rio hoilottaa Possua välillä isoon ääneen julkisestikin ja mä yritän hillitä sitä, ettei ihmiset pitäis meitä ihan kummallisina. Alussa Rio kutsui sitä myös Gembul -nimellä, joka tarkoittaa pullukkaa. Myös Rion perhe käytti sitä pitkään, eikä ne meinanneet lopettaa, vaikka vauvalla oli jo oikeakin nimi, joka vähän ärsytti mua... Pikku Myykin on vielä käytössä, mutta ei niin usein enää. Siksipä tuntuu aina vähän oudolta käyttää sitä täällä blogissa. Ja onpa muuten useampikin ihminen luullut, että Myy on lapsen virallinen nimi, jota se ei siis ole. Ja koska Rio on mulle Kulta, niin vauvaa mä kutsun usein Rakkaaksi tai Muruksi, ettei mene sekaisin. Mutta saattaa mun suusta tulla välillä mitä vaan Pupua, Kisua tai Nallukkaa (mä kun olen muutenkin niin eläinihminen...). Kumma kyllä, virallisesta nimestä ei ole (ainakaan vielä) syntynyt mitään lempinimeä.

Eli tähän sitä on tultu! Taas yksi näitä asioita, joita ei koskaan luullut tekevänsä, mutta niin sitä täällä vaan kullitellaan ja leperrellään...

Onko seurustelukumppania/puolisoa noloa kutsua kullaksi tai rakkaaksi, ellei ole vastarakastunut tai teini? Ja mitä hellittelynimiä muiden lapsilta löytyy?

7 kommenttia

  1. Kyllä mä ainakin edelleen miestä sanon rakkaaksi vaikka yhteiseloa on takana "jo" kolme vuotta. Kohta 5kk tytär on sitten taas useimmiten Murunen. :)

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä on välillä hassua jos mies sanoo etunimellä kun muuten aina käyttää kulta nimeä 😃 mäkään en oo ennen ollu hyvä lässyttää pienille mutta kyllä sitä tulee omalle pienelle lässytettyä vaikka mitä ja on niitä lempinimiäkin tullut tässä matkan varrella vaikka kuinka 😅
    Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, kummasti sitä on alkanut omalle höppänä-pöppänälle lässyttää kaikenlaista... :D

      Poista
  3. Lempinimistä en itsekään oikein tykkää, siis omasta nimestä (tai muiden nimistä) väännettynä. Mutta miestäni en oikeastaan koskaan kutsu nimellä, aina on jonkinkielinen 'rakas' käytössä. Hän myös käyttää useimmiten vastaavia. Ihmisten ilmoilla tosin useimmin joko nimeä tai muuten kiinnitetään huomio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, ei kai tää kullaksi kutsuminen taidakaan olla ollenkaan outoa tai noloa. Paitsi ehkä niillä julkisilla paikoilla. :)

      Poista
  4. Tiiätkö tää oli kullanarvoinen tieto mulle, että balilaiset eivät juurikaan käytä oikeaa nimeä puolisoistaan/tyttö-/poikaystävistään. Oma poikaystävä on tainnut tasan kerran kutsua mua omalla nimelläni ja se oli enne suhteen alkua. Onneksi en tainnut montaa kertaa häntä kutsua nimellä, kun olen epätavalliseen suomalaiseen tapaan omaksunut muruttelut, honeyttelyn ja kullittelun hyvin alussa :D

    VastaaPoista