Elämää uudessa kodissa

Melkein pari viikkoa ollaan nyt asuttu täällä uudessa kodissa ja aletaan pikku hiljaa kotiutua. Me asutaan nykyään siis Myllypurossa, joka tuntuu Sörnäisiin verrattuna tietysti hieman erilaiselta. Onneksi yllättävän hyvin täältä pääsee kuitenkin liikkumaan, kun metro kulkee. Sitä ollaan vaan ihmetelty, kun iltaisin täällä on niin kovin rauhallista. Heti pimeän tultua alkaa hiljenemään ja kun mä tuun puol kymmenen maissa töistä, ei missään liiku enää ketään...


On myös ollut hieman totuttelua uusiin kauppoihin. Oon edelleen vähän epävarma siitä, kuinka pystyn elämään ilman Sörnäisten Karkkiset -kauppaa... Kävin siellä ennen vähintään kerran viikossa ostamassa pähkinöitä, mulbereita, inkamarjoja tms., joita sieltä saa laajan valikoiman hyvään hintaan. Myyjätkin siellä on varmaan jo ihmetelleet mihin niiden kanta-asiakas on hävinnyt... No, elämä jatkuu ja tiedän, että siellä se kauppa on vain pienen metromatkan päässä. Onpahan syy käydä vaikka äitin luona kylässä (joka asuu samoilla kulmilla) vähän useammin ja voi sitten hyvällä omalla tunnolla ostaa kerran vähän enemmän, kun siellä pääsee käymään.

Toinen elämää mullistava asia on Lidlin puuttuminen, jossa oltiin totuttu käymään myös harva se päivä. Tästähän ei ole pitkä matka Itikseen, josta kans Lidl löytyis, mutta sepä onkin remontissa joulukuun alkuun asti. Huh, kuukausi ilman Lidliä! Ja just huomasin Itiksessä käydessäni, että Punnitse & Säästä -liikekin sieltä oli lopettanut. Olin ajatellut sen sentään auttavan, jos joskus tulis akuutti Karkkisten ikävä, mutta ei! Ja tietenkin meidän on pitänyt myös oppia elämään ilman 24h Alepaa... Mutta se ei nyt ehkä oo kauheen suuri ongelma ja varmaan ihan hyväkin, sillä harvemmin meidän yöllisillä kauppareissuilla on mitään elintärkeetä tai kovin terveellistä käyty ostamassa.



Äiti kävi yks päivä kylässä ja toi kukkia.

Vapaaillan juustohetki ja uusi "sohvapöytä".

Ostettiin myös pesukone. Löydettiin se tori.fistä, jossa oli hyvännäköinen kone ihan hyvään hintaan ja bonuksena vielä kotiinkuljetus. Minä hyvään uskova hölmöläinen olin ihan onnellinen, kun kone saapui ja myyjä vielä auttoi kantamaan sen sisällekin. Seuraavana päivänä sitten huomattiin, että eihän se kone ihan priimasti toimikaan... prkl. Kokeilemalla ja nappuloita renklaamalla koneen on saanut nyt kuitenkin jotenkin toimimaan ja pesemään neljän kympin pesuja, mutta en vieläkään tiedä onko sillä mahdollista pestä ollenkaan kuudessa kympissä. Sen siitä saa, kun uskoo ihmisiin... pyh.

Kotona on ollut kiva kokkailla ja tänään Riokin teki mulle ekaa kertaa ruokaa, josta oikeesti jopa tykkäsin. Se oli kanacurrya. Mulla ei oo hajuakaan mitä se siihen laittoi, mutta jotain Balilta tuotuja mausteita ainakin. Ja ylpeenä se myös kertoi jättäneensä natriumglutamaatin laittamatta (tosin en sitten tiedä mitä niissä mausteissa oli...). Valitettavasti olin niin nälkäinen, että kuva jäi ottamatta.

Äsken mä myös kokeilin ekan kerran meidän kaasu-uunia ja tein siellä joulutorttuja. Vähän oli jännittävää, kun en yhtään tiennyt milloin uuni oli tarpeeksi kuuma ja asteistakaan ei voinut olla ihan varma, mutta ihan tortuilta ne kuitenkin maistui.







Eli semmosta täällä. Kovin jännittävää tää uusi elämä!

Kivaa perjantai-illan jatkoa!