Pari sanaa jalkapallosta. Mä en sitä seuraa. Millään tasolla. Kerran kävin Balilaisen mieliks jossain matsissa Sonera Stadionilla. Se oli kovin tylsää, kun ei muistaakseni tullut yhtään maaliakaan. Eniten iloa sain nakkimukista.
Nyt on jotkut potkupallokisat oikein telkkarissa. Ja kuulin, että ne kestää yli kuukauden! Voi juma. Yritin tukea toisen mielenkiinnonkohdetta ja katsoin jopa ensimmäistä peliä jonkun puolisen tuntia. Kyllä se vähän mielenkiintoisempaa oli, kun se Sonera Stadionin matsi. Oli paremman näkösiä pelaajia ja siellä oli ihan urheilujuhlan tuntua. Jalkapallo on vaan musta vähän liian yksinkertasta. Ainakin siis katsoa. Ehkä se ois ihan kivaa, jos ite pelais. Ja siis oonhan mä pelannukin yhden vuoden! Se oli sekajoukkue, jossa oli vaan yks toinen tyttö mun lisäksi ja aina ennen treenien alkua kurkin kentän laidalta, että onko se toinen tyttö tullut. Jos ei ollut, lähdin mäkin vaan takasin kotiin. Oli nimittäin vähän inhottavaa, kun alkulämpäks alettiin haarahippaa. Siis poikien kanssa!
Balilainen siis pelaa ja seuraa jalkapalloa. Oon jopa kaks kertaa käynyt kattomassa, kun se palaa (pakkohan se on, jos sekin tulee kattoon, kun mä esiinnyn). Viimeks joku poika tuli kysymään multa, että mikäs divari tää on ja paljonko on peli. Vähän nolotti, kun en osannu vastata kumpaakaan kysymykseen...
Ja Balilainen just kerto, ettei siltä oo koskan jäänyt yhtäkään MM-matsia välistä! OMG. Eli arvatkaa mitä me tehdään esim. juhannuksena? No niin just.
Meillä on niin vanha telkkari, että se kuuluis olla jossain antiikkimuseossa ja mä ihan vähän salaa toivon, että se kossahtais lopullisesti tässä lähi päivinä. Välillä siitä on menny jo äänikin ihan huonoksi, mutta nythän se toimii kun unelma. Tosin jos se räjähtäis, mä en näkis Balilaista koko kuukauteen, kun se kattois ne matsit jossain muualla... Nyt se on sentään välillä kotonakin.
Että semmosta tänään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja