GreenStreet: raakakakkurakkautta!

Mä tein tammikuussa sellaisen pienen päätöksen, että jos olen koko viikon syömättä mitään sokeriherkkuja, voin viikonloppuna ostaa itselleni raakakakkua. Ja täähän oli aivan loistava idea! Ensimmäisten muutaman hieman nihkeän päivän jälkeen oli helppo taas jättää valkoinen sokeri joulun pienen villiintymisen jälkeen joksikin aikaa pois. Viikolla terveellisesti syöminen ei ole ollut mulle kovin vaikeeta ennenkään, mutta viikonloppuisin tulee aina olo, että olis kiva syödä jotain spesiaalia ja hyvää. Mutta miksi kieltää itseltään aivan kaikkea, kun viikonloppuhetkiin on olemassa terveellisempiäkin ja paremman olon jättäviä herkkuja!

Raakakakut on gluteenittomia, maidottomia ja usein vegaanisia herkkuja. Kakku on niin tuhtia tavaraa, ettei sitä yleensä kovin paljoa tarvitse kerrallaan, mutta mä annoin itselleni luvan ostaa aina kaksi palaa, sillä vain yhtä makua on aika vaikea päättää ja kyllä muhun ainakin mahtuu kaksikin palaa kakkua. Aluksi ajattelin, että tää on vähän kallis projekti, kun olisihan joku karkkipussi paljon halvempi ostaa viikonlopuksi, mutta luulen, ettei mulla mennyt oikestaan sen enempää rahaa kakkupaloihin, kun mitä joskus on mennyt viikonlopun kaikenlaisiin herkkuihin muutenkaan.

Oon syönyt elämäni aikana muutamia eri merkkisiä raakakakkuja, mutta suosisiksi on heti löytynyt GreenStreetin kakut ja siksi ajattelin vähän esitellä niitä teillekin. Tutustuin GreenStreetiin ensimmäisen kerran I love me-messuilla, josta ostettiin pari palaa kaverin kanssa mukaan. Ja ai että, mitä herkkukakkuja ne onkaan! Jos et ole aikaisemmin maistanut raakakakkua, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan näitä, sillä nää maistuu ihan varmasti muillekin kuin viherpiipertäjille ja terveysintoilijoille!

Kirppishirmu täällä taas moi!

Moi, mä oon Jerina ja olen kirppisholisti. No ei vaan, mutta kyllä mua vähän nolottaa kuinka paljon oon parin viime viikon aikana ostanut lastenvaatteita kirppiksiltä... Mietin, että kehtaanko edes esitelläkään niitä täällä blogissa, mutta menkööt nyt, kun olen aika usein ennenkin ostoksiani esitellyt. Oikeastaan mun ei kyllä tarvis hävetä, sillä ostamani jutut on ihan käyttövaatteita, joita tuo alati kasvava lapsi kyllä tarvitsee. Oon kierrellyt kirppiksiä viimeaikoina ahkerasti operaationani etsiskellä pikku hiljaa kesävaatetta Myylle tulevaa Balin reissua varten ja hyvin niitä on löytynytkin! Ja vähän kyllä muitakin juttuja...

Mulla tulee usein vähän huono olo aikoina, jolloin tulee tehtyä paljon hankintoja yhteen syssyyn. Vaikka mä shoppailusta kovasti tykkäänkin ja olen melko materialistinen, niin pyrin kuitenkin ostamaan asioita enimmäkseen vain tarpeeseen. Joskus sitä tietysti innostuu ostamaan jotakin vähän turhempaakin, jos se on oikein ihanaa, mutta en koe olevani kuitenkaan niin kiinni kututtamisessa, että ainut keino pysya onnellisena olisi koko ajan ostaa jotakin lisää. Ennemminkin paljosta ostamisesta meinaa tulla vähän se ostosähky, kuten nyt kun ensin oli joulu, sitten ostettiin lentoliput, vähän vaatetta Balille, matkarattaat jne. Ja ihan kohta on Myyn synttärit ja mä tarvitsisin vielä muutaman jutun itselleni sekä ehkä uuden matkalaukun... Apua. Ja tässähän piti säästää!

Vauvavuosi lähenee loppuaan, mitä kävi parisuhteelle?

Meidän vauvavuosi alkaa olemaan tuossa parin viikon päästä ohi. Uskomatonta! Esikoisen ensimmäisen vuoden aikana eroaminen taitaa olla kohtalaisen yleistä ja ajattelinkin nyt kertoa miten vuosi on vaikuttanut meidän parisuhteeseen.

Me tehtiin jo ennen Pikku Myyn syntymää sopimus, että vaikka mitä fiiliksiä tulis vastaan vuoden aikana, niin odotetaan ainakin se vuosi ennen kuin aletaan tekämään mitään radikaaleja toimenpiteitä. Jos siis tulis tunne, että haluttais vaikka erota, niin odotettais ainakin se vuosi ja jos vielä senkin jälkeen tuntuis samalta, niin sitten vasta tehtäis päätöksiä asiasta. Kuulostaa ehkä kauheelta, mutta ei varmaan mikään huonompi idea monelle pariskunnalle, sillä eihän se vauvavuosi usein mitään parisuhteen kulta-aikaa ole...

Myyn synnyttyä me oltiin tietysti jonkin aikaa aivan onnemme kukkuloilla ja myös ihan yltiörakastuneita toisiimmekin. Tää tunne kuitenkin laimeni siinä muutamien ensimmäisten viikkojen kuluessa ja mitä enemmän vauvaelämä alkoi verottamaan jaksamista, jäi parisuhdekin vähän taka-alalle. Vanhempana, ja varsinkin imettäessä, sitä saa niin paljon läheisyyttä vauvalta, että puoliso voi jäädä vähän unohduksiin. Ja niin kai se kuuluu hetkellisesti mennäkin, sillä kaipaahan se pieni nyytti vanhempiensa täyden huomion ja huolenpidon. Niinpä meilläkin oli kausi jolloin parisuhde oli vähän siellä taustalla pölyttymässä, mutta ei meillä mitään isoja riitoja tai muita kriisejä ollut. Suurin haaste ainakin itselle on ollut se, että Rio on tehnyt niin paljon töitä, ettei ole sitten jaksanut oikein osallistua kotitöihin. Se on ollut myös välillä vähän valikoiva vauvanhoitotehtävissä. Musta on ihan ok, että teen vähän enemmän kotitöitä, kun oon päivät kotona, mutta ei ne kuitenkaan ihan kaikki mulle kuulu ja Rio vois ainakin korjata omat roskansa roskiin, pyytkit koriin jne. Ja eihän se kakkavaipan vaihtaminen tai iltavillin lapsen nukuttaminen varmaan kenenkään lempihommaa ole, mutta ei sekään ole oikein, että toinen valikoi aina vaan ne kivoimmat hommat. Myös raha-asiat on aihe, josta saa helposti meillä riidan aikaan, jos haluaa... Näistä asioista ollaan siis väännetty aika paljon ja suoraan sanottuna vuoden aikana itselläni on ollut kyllä hetkiä, jolloin olen ajatellut, että olisikohan melkein helpompaa olla kaksin Myyn kanssa, jolloin ei tarvitsisi siivota kuin omansa ja sen jäljet... Mutta tiedän, etten ehkä itsekään ole ollut se ihannekumppani kaiken aikaa, joten en voi vain toista tässä syytellä.

Viikon parhaat!

Moikka! Mä ajattelin piiiiitkästä aikaa tehdä sunnuntain kuulumispostauksen! Nää sunnuntaihöpinät on vähän jäänyt sen takia, kun olen yrittänyt panostaa enemmän blogin kuvien laatuun ja kuulumispostauksissa on yleensä ollut vaan kännykällä otettuja kuvia... Mutta itse tykkään kuitenkin lukea blogeista myös niitä rennompia postauksia, joten ajattelin nyt tehdä myös sellaisen. Mulla on muutenkin ollut tässä ehkä hieman kuiva kausi blogin suhteen ja mitä harvemmin kirjoittelee, sen kovemmaksi paineet itsellä kasvaa postata jotakin tosi järkevää. Joten nyt rikon paineet kirjoittamalla vaan jotain liirum laarumia! Hehe... 

Tää viikko oli ihan tavallinen, mutta se oli jostain syystä täynnä erityisen ihania juttuja, jotka sai taas muistamaan kuinka tärkeitä ne arjen pienet hetket ovat ja kuinka niistä pienistä palasista se onnellinen elämä itse asiassa koostuu.

Tämän viikon parhaita juttuja olivat:

Vauvasirkusta kotona video: lentskari

Ja taas olis vauvasirkustempun aika! Tällä kertaa liikkeenä on istumasta lähtevä ja olkapäälle nouseva lentskari, joka on melko helppo ja sen voi tehdä vauvan kanssa, joka on vähintään neljän kuukauden ikäinen, pystyy hyvin kannattelemaan päätänsä ja on jonkin verran jäntevä. Muista ottaa kiinni vauvan lantiosta niin, että vauvan kädet jää omien käsiesi takapuolelle!

Mutta pidemmittä puheittä, tässä video: