Lopulta kettu huusi mun nimeä niin kovaa, että oli pakko mennä takaisin kauppaan ostamaan sitä. Jolloin se oli tietysti jo myyty, viimeinen kappale kun oli... Harmitus oli sen verran kova, että yritettiin metsästää Tallinnasta toista ketjun liikettä ja kotiin palattua yritin etsiä sitä Helsingistäkin, vain huomatakseni, ettei koko liikettä olekaan enää Suomessa...
Kun olin tämän maininnut blogissa, ehdotti jopa yks mun oppilas, että voisi katsoa laukkua mulle Amsterdamista, mutta niihin suunnitelmiin tulikin muutos. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että tämä kettu ei vaan ollutkaan tarkoitettu mulle...
Mutta toisin kävi, sillä yllätyksekseni sainkin laukun Riolta lahjaksi! Hän löysi sen Zurichistä, jossa kävi ennen joulua ja oli hämmästykseni ostanut sen mulle. Kaiken lisäksi laukku oli vielä maksanut paljon enenmmän, kuin Tallinnassa, jossa se oli alennuksessakin... Voi jee, kyllä se kettu kuului kuin kuuluikin mulle!
Jos joku vaate tai tavara on sellainen, että se todella sykähdyttää eikä sitä saa mielestään, kannaattaa se mun mielestä silloin hankkia, sillä luultavasti se on myös pitkäikäinen. Ja onhan se nyt ihanempaa omistaa asioita, joista todella tykkää kuin sellaisia ihan jees juttuja, joita on ostanut ehkä alennusmyynnesitä vain koska on saanut niin halvalla.
Kivaa viikon alkua!
Ei kommentteja