Me tehtiin tosiaan parin päivän matka Kutalle, josta kirjoittelinkin jo täällä ja mentiin sinne moottoripyörällä. Matka vähän jännitti mua, sillä en ollut koskaan ollut noin pitkää matkaa kyydissa. Kilometreissähän matka Lovinasta Kutalle ei ole mikään ihan mahdoton, mutta välissä on pieni "vuoristo" nimeltään Bedugul, jotka pitää ylittää, joten matka ei ole todellakaan mitään suoraa tietä. Otettiin molemmat vain pienet reput mukaan, joista toinen mahtui Rion jalkoihin koukusta roikkumaan ja toista mä pidin selässä. Mun ei olleksi tarvinnut kannatella reppua, kun sain hihnat niin pitkälle, että se lepäsi penkillä.
Vuoristoon ajaessa pitää vähän suunnitella mitä laittaa päälle, sillä lähtiessä on tietenkin tosi kuuma, mutta vuoristossa on kylmä ja siellä voi usein sataakin. Mä lähdin matkaan polvihousuissa ja hihattomassa paidassa, mutta matkalla lisäsin hupparin päälle. Riolla oli koko matkan farkut ja verkkaritakki päällä. Ja viileetähän siellä vuorilla olikin. Oon ollut siellä ennenkin, kun mentiin siellä oleville järville, joten tiesin mihin varautua. Olisi toki voinut olla enemmänkin päällä (monella oli ihan takit), mutta matka siellä ei kestä kuitenkaan niin kauaa, etteikö suomalainen pientä viileyttä kestäis.
En tullut katsoneeksi kelloa, että kuinka kauan menomatka kesti, mutta veikkaisin, että ehkä joku kolmisen tuntia. Välillä pysähdyttiin pari kertaa pikaisesti ottamaan kuvia ja kerran kunnolla syömään. Rio halus paikkaan, jossa oli tarjolla jänis sateyta, joten syötiin siellä. Mä en jostain syystä uskaltanut ottaa pupua, vaan pysyin perinteisemmässä kanassa. Se oli kuitenkin virhe, sillä jänis oli paljon parempaa. Mulle on nyt käynyt monta kertaa niin, että mä tilaan jotain tuttua ja turvallista ja Rio tilaa jotain ihania herkkuja, joita mä sitten katellisena ihailen (no, saan mä tietenkin aina maistaa)... Nyt oon alkanut ensin kysymään siltä mitä se tilaa, ennen kuin teen oman päätökseni.
Moottoripyörän kyydistä näkee kivasti maisemia ja pysähtyminenkin on helpompaa, jos haluaa vaikka ottaa jostain kuvia. Mutta kyllä siinä pidemmän päälle pylly alkaa puutumaan ja hauskuus on kaukana. Mitä lähemmäs Kutaa päästiin, sitä enemmän mä aloin kiemurtelemaan, kun mikään asento ei tuntunut hyvältä. Riokaan ei oo ajanut pitkiä matkoja aikoihin, joten alko siitäkin tuntumaan aika tuskaselta. On se kumma kuinka raskaalta pelkkä istuminen voikaan tuntua... Tässä vaiheessa tehtiin myös päätös ollakin Kutalla kaksi yötä, kun ajatus siitä, että heti seuraavana päivänä olis pitänyt lähtä takas, ei oikein houkutellut.
Mutta perille päästiin ja kivat pari päivää vietettiin. Paluupäivän aamulla Rio ajoi vielä Jimbaraniin ostamaan eläviä rapuja ja simpukoita äitille kotiin vietäväksi. Mua vähän ällötti, että ne roikkui moottoripyörässä pusseissa mun repun kanssa samassa koukussa, mutta muutakaan paikkaa niille ei ollut. Kauhuissani mietin, että miksei niitä voinut tappaa ennen pussiin laittamista ja myös sitä, että nyt kyllä kylmäketju vähän katkeaa, kun ne roikkui siinä monta tuntia auringossa... Mutta eipä se mitään tainnut sitten haitata. Ainakin Rion äiti ja siskot oli iloisia tuliaisita.
Paluumatkalla päätettiin pitää enemmän taukoja ja pysähdeltiinkin useamman kerran jaloittelemaan. Käytiin myös syömässä samassa paikassa, kun menomatkallakin. Nyt mäkin uskalsin ottaa jänistä ja lisäks jaettiin grillattu kala.
Turisti vilkuttaa vesimelonipellosta
Vähän evästä, että jaksaa jatkaa matkaa...
Hymy alkaa jo vähän hyytymään...
Vuorilla on myös markkinapaikka nimeltään Pasar Candi Kuning, jossa pysähdyttiin ostoksille, sillä Rion siskot halus sieltä tuomisia. Balilla vuoret on ainut paikka, missä kasvaa mansikoita, sillä siellä on tarpeeksi viileetä. Niinpä niitä on ostettava aina sieltä ohi ajaessa. Ostettiin myös paljon kaikkea muuta. Sieltä löytyi nimittäin Jaavalaisia mangoja, jotka ei oo vielä oikein sesongissa Balilla. Lisäksi otettiin pomelo, durian (yök!), vihanneksia, jotain ihmeellisä keltaisia sipsejä siskoille sekä passionhedelmää. Mä olinluullut, että passionhedelmät on aina semmosia liiloja ja vähän ruttusia, mutta nää olikin jotain eri lajiketta ja oransseja sileäkuorisia. Saatiin maistaa yksi ja semmosta samanlasta hyvää liejua sieltä sisältä löytyikin. Olin vähän huolissaan, kun Rio siinä hieroi kauppoja ja ostokset vaan kasvoi ja mietin, että mihin me saadaan ne oikein mahtumaan... Loppujen lopuksi meillä oli ihan valtaisia kassillinen kaikkea, kun hyvään hintaan samalta myyjältä saatiin. Markkinolla oli aika paljon myös turisteja ja myynnissä oli myös vaatteita ja muuta turistikamaa. Hintoja en tosin tullut kyselleeksi, olisiko ollut yhtä halpaa kuin hedelmät ja vihannekset...
Passionhedelmä
Tyytyväinen kauppamies. Tää kassillinen ja durian (jota ei haluttu kuvaan) maksoi yhteensä alle 10e.
Ja sitten kaikki piti tosiaan saada vielä jotenkin kyytiin... Sipsit mahtuivat pyörän istuinlaatikkoon ja durian vielä siihen samaan koukkuun kivasti piikikkäänä Rion jalkaa vasten roikkumaan ja mä sain eteeni sen valtavan kassin. Ja sitten ei kun matkaan. Ja sitähän oli vielä jäljellä ainakin tunti.
Olo oli aika hankala, kun takamus oli jo valmiiksi puutunut ja nyt asento oli vielä pahempi. Jossain vaiheessa, kun kassikin meinasi jo pudota penkiltä, en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Oli pakko vielä pysähtyä lepäämään. Käytiin hetki istumassa jossain Rion kaverin lehmätilalla. Loppumatka meni sitten sisulla ja vihdoin päästiin perille. Aikaa meillä meni yhteensä viisi tuntia!
Viimeinen pysähdys kyläpaikkaan
Ja tuliaisetkin saatiin ehjänä perille
Joten summa summarum, moottoripyörä on Balilla kätevä ja kiva kulkuneuvo, mutta aikaa pysähdyksiin kannattaa varata eikä ottaa liikaa kantamuksia mukaan. Paikalliseen ajotyyliin on vain mentävä mukaan, mutta ei pidä ottaa turhia riskejä. Balilla on vasemmanpuoleinen liikenne, risteyksissä töötätään torvea ja sieltä ohitetaan mistä voidaan. Riokin sanoi, että on ajatut yksin tuon matkan puolet nopeammin, mutta musta oli vaan hyvä, että se oli parin vuoden tauon jälkeen vähän varovaisempi. Ainakin pidemmillä markoilla on myös aivan ehdotonta olla kypärät, ajokortti sekä rekisteriote kunnossa. Poliisit saattaa pysäyttää, kuten meidätkin kerran Kutalla ja jos asiat ei ole kunnossa, voi saada mojovan sakon. Mä en myöskään voi ymmärtää ihmisiä, jotka ajavat kypärä päässä, mutta sem remmi ei ole suljettuna. Anteeks vaan, mutta kuinka idiootttimaista! Voiko ne olla tosiaan niin tyhmiä, ettei tajua, että siinähän se kypärä lentää jo pienemmästä pompusta...
Hati, hati!
P.S. Jos haluat pysyä matkassa vähän reaalimmassa ajassa, kannattaa mua seurata Instagramissa nimellä eathooplove tai seurata Facebookissa Eat Hoop Loven sivua, jonne päivitän aina tiedon uusista postauksista!
Ei kommentteja