Ensimmäinen viikko Balilla: etikettivirheitä ja ikuinen kulttuurishokki

Voi kun päivät menee niin nopeesti... Ollaan oltu täällä Balilla jo viikko! Päätinkin, että ensimmäisen viikon voin ottaa aivan rennosti enkä jaksa stressata mistään. Ensimmäiset pari päivää meni Rion sukulaisten luona kyläillessä, sillä pitihin jokaista serkkua ja tätiä ja kummin kaimaa käydä tervehtimässä.
Mä vaan olin vielä niin jet lageissa, että meinasin nukahtaa pystyyn, kun istuin kylässä kuuntelemassa muiden juttuja. Nyt kyllä harmittaa, etten osaa puhua indonesiaa... Oon kyllä halunnut opetella, mutta se on ollut aika vaikeeta samaan aikaan, kun Rio on opiskellut suomea. Me puhutaan kotona niin paljon suomea, että menis vähän monimutkaiseksi puhua kolmea kieltä yhtäaikaa. Niinpä päätettiin, että on tärkeämpää, että Rio oppii ensin suomen, kun kerran siellä asutaan. Ja nyt se osaakin ihan hyvin ja se onkin täällä ihan kätevää, kun voidaan puhua jotain kieltä, jota kukaan ei ymmärrä. Esimerkiksi, mä voin kysyä siltä, että onko ihan pakko juoda sukulaisten tarjoamaa supermakeaa jääteetä ja Rio voi vastata, että pakko on, ennen ei lähdetä, kun olen juonut sen...



Rio oli niin onnellinen päästessään ajamaan taas moottoripyörää.



Balilla suurin osa on hinduja ja lähes kaikilla on kotonakin omat temppelit.



Sukulaiskierrosten lisäksi ollaan oltu paljon rannalla ja uimassa. Vesi on ihanan lämmintä ja siellä on tullut polskittua lähes joka päivä. Ollaan myös käyty rannalla katselemassa auringonlaskuja ja ihastelemassa öisin miljoonia kirkkaita tähtiä.



Rion kotiranta.





Ollaan syöty kaikenlaisia Rion kaipaamia ruokia, joista osa on maistunut hyvin mullekin ja osa ei ihan niin hyvin. Yhtenä päivänä käytiin ostamassa grillattua kalaa, joka oli ihanaa. Oon myös syönyt mun suosikkeja Nasi Gorengia ja Satay-vartaita.



Kalaa valitsemassa...





Avocadojuice



Hedelmiä on myös tullut syötyä paljon.

Toisin sanoen ollaan eletty aika normaalia elämää täällä Rion kotona. Riolla on kaksi pikkusiskoa (8v ja 11v), joita sillä on ollut kova ikävä, niin ollaan tietenkin vietetty aikaa paljon niiden kanssa. Vaikka oon ollut täällä ennenkin ja nähnyt paikallista kulttuuria, on joitakin asioita joihin mä en vaan koskaan varmaan totu... Mua aina vähän puistattaa nähdä aivan pikkulapsia ja vauvoja moottoripyörien kyydissä ilman kypäröitä. Oon myös aina ihan järkyttynyt paikallisista ruokailutavoista ja siitä kuinka paljon sokeria kaikki syövät. Rion siskot vetelevät päivittäin suklaata, jäätelöä, sipseja sekä yltiösokeroituja mehuja ja maitoja, enkä oo niiden nähnyt syövän vielä kertaakaan vihanneksia. Rio sanoo, ettei ne tykkää vihanneksista. Eikä varmasti tykkääkään, jos vaihtoehtona on aina joku sokeriherkku. Voi, voi... Mutta enhän mä toisten normaaleihin tapoihin voi puuttua. Pahinta oli nähdä Rion alle vuoden ikäisen serkun syövän sipsejä! Apua...

Sukulaisvierailuilla oon yrittänyt parhaani mukaan käyttäytyä hyvin ja muistaa kaikki Aasialaisen kulttuurin säännöt. Oon ollut ihan nolona kaikkien huomioin keskipisteenä ja saanut taas muistaa, kuinka balilaiset sanoo kaiken ihan suoraan. Kaikki sanoo Riolle ensimmäiseksi, kun ne tapaa sen, että onpas se lihonut! Osa ei ees meinaa tunnistaa sitä... hehe. Oon myös tehnyt kaameita etikettivirheitä, kuten kylässä vessasta tullessa astuin Rion tädin jalkojen yli (miten muuten siitä olis ees päässyt ohi, kun toinen istuu siinä koivet suorina...??) ja oon istunut tuolille, vaikka kaikki muut istuivat lattialla. Ehkä ne sukulaiset ymmärtää, etten mä voi jokaista juttua tietää tai muistaa, mutta oon silti saanut hävetä itteeni koko ajan.

Kivaa sunnuntain jatkoa! Ensi viikolla mä yritän vähän aktivoitua bloginkin puolella!