Maanantain pohdintaa juoksemisesta

Hauskaa viikon alkua kaikille!

Mä aloitin maanantaini lähtemällä lenkille suoraan sängystä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Suunnitelmissa oli vain kävellä, mutta jotenkin hyvä mieli ja aurinkoinen sää muuttivatkin askeleet juoksuksi. En mä kovin kauaa juossut, mutta puolisen tuntia kuitenkin. Juoksu on sellainen asia, johon mulla on viha-rakkaussuhde, niin kuin varmaan monella muullakin. Nuorempana en yhtään tykännyt juosta, kun mua alkoi aina pistämään kylkeen. Sirkuskouluaikoihin annoin juoksemiselle uuden mahdollisuuden ja opin hengittämään niin, ettei enää pistänyt. Juoksemisesta ei kuitenekaan ole ikinä tullut vakituinen harrastukseni. Aina keväisin innostun siitä, mutta tavoitteeni ovat yleensä vähän liian korkealla ja masennun, jos en jaksakaan mennä juoksemaan niin usein, kun olen suunnitellut. Tämän vuoksi kesän mittaan lenkkien määrä yleensä vähenee. Syksyllä juokseminen unohtuu yleensä kokonaan, sillä pimeeseen ja sateeseen ei kiinnosta lähtä. Talvella en juoksisi ikimaailmassa.



Juoksussa on kuitenkin jotain ihanaa vapautta ja siinä saa yleensä ajatuksiaan samalla vähän järjestykseen. Mä oon harrastanut juoksua myös jonkin verran ulkomailla ja muistoissa säilyy aina ne kerrat kun olen käynyt lämmittelylenkillä Ukrainassa ennen sirkuskoulun alkua, juossut pitkin Mallorcan rantoja koti-ikävää potien tai miettinyt maailmanmenoja Thaimaassa hikoillen. Juokseminen sopii hyvin matkailuun, sillä se on kiva tapa nähdä lähialueita ja paikallista elämää. Reisussa treenaaminen saattaa välillä olla vähän hankalaa, mutta juoksemaan pääsee melkein missä vaan.



Mä oon omissa juoksureiteissäni vähän kaavoihin kangistunut ja juoksen melkein aina samoilla kulmilla. Ja vieläkin juostessa Arabianrannassa, tulee mulle usein mieleen se, kuinka siellä juoksennellessani kolmisen vuotta sitten mietin, että kuinka kauan pitää vielä odottaa, että nähtäisiin Rion kanssa uudestaan ja pääsekö se ikinä tulemaan tänne Suomeen. Ja sitten eräänä päivänä oltiinkin siellä samassa paikassa yhdessä. Ihmeellistä.



Olis kiva laittaa tähän postaukseen kuvitukseksi raikkaita kuvia siitä, kun juoksen sporttisennäköisenä trendikkäissä vaatteissa ja värikkäissä lenkkareissa. Semmosia ei kuitenkaa ole olemassa, sillä mä juoksen aina jossain kulahtaneissa verkkareissa, tukka pystyssä, räkä poskella ja mun lenkkaritkin on ihan vanhat ja epätrendikkäät (siksipä kuvituksena vain lisää keväisiä maisemia lauantain kävelyltä). Lisäksi juoksen lähes aina yksin. Oon kyllä yrittänyt juosta joskus Rion kanssa, mutta ei siitä tuu mitään. Se haluu juosta täysillä niin kauan, kunnes väsyy ja sitten sen pitää kävellä jonkin aikaa. Tollanen intervalli-juoksu tekis mulle varmaan ihan hyvää, mutta se on niin ärsyttävää. Ja jos mä oon saanut itsestäni jo sen verran irti, että olen ylipäätään lähtenyt lenkille, on musta ihan ok jolkotella semmosta tasaista tahtia, vaikkei se ehkä pidemmän päälle ole kovin kehittävää.

Ehkä tänä kesänä mä yritän tehdä maltillisempia suunnitelmia juoksun suhteen ja pitää tavoitteena vaikka 1-2 lenkkiä viikossa...

Mitäs mieltä muut on juoksemisesta? Houkuttaako kevätaurinko lenkille?  Onko teillä jotain juoksutavoitteita tai suunnitelmia?