Aivan pian on kulunut vuosi Pikku Myyn syntymästä. Vuoden aikana mä olen kerran nukkunut 8 tunnin unet putkeen. Viisi tuntiakin kerralla on ollut melko harvinaista. En ole myöskään käynyt yli vuoteen missään illanvietoissa, sillä mun pitää aina laittaa Myy nukkumaan ja rampata imettämässä sitä. Nykyään tulen torstaisin töistä puoli kymmenen aikaan, jonka jälkeen laitan vielä Myyn nukkumaan. Muutaman kerran olen tullut esiintymiskeikalta vielä myöhempään ja silloinkin Myy on ollut hereillä ja mä olen laittanut sen nukkumaan. Rio ei vaan osaa/halua hoitaa nukutusta, joten jos ei ihan ensimmäisiä viikkoja lasketa mukaan, olen mä laittanut sen unille vuoden ajan lähestulkoon joka ikinen ilta. Ja se ei ole ihan helppo homma se...
Toisinaan nukuttaminen on mennyt aika helpostikin, mutta useimmiten ei. Meillä on ollut mm. useamman kuukauden vaihe, kun en saanut Myytä nukahtamaan kuin kantoreppuun kävelemällä ympäri kämppää samalla laulaen. Joka ikinen ilta. Plus päiväunet, ellei oltu jossain liikenteessa rattailla. Nyt ollaan onneksi päästy kantorepusta eroon, mutta kovin paljoa helpommaksi homma ei ole mennyt. Myy nukahtaa aina tissille ja jos se menee "normaaliin" aikaan nukkumaan eli noin klo 20, niin käyn yleensä imettämässä sitä vähintäänkin pari kertaa ennen kuin menen itse nukkumaan noin klo 00. Useimmiten montakin kertaa ennen kuin itse pääsen sänkyyn. Tai sitten on niitä iltoja, kun se ei vaan nukahda enkä itse jaksa viettää koko iltaa yrittäen sitä. Sitten meen katsomaan telkkaria ja Myy leikkii lattialla siihen asti kunnes itse meen nukkumaan silloin puolen yön maissa. Ja joo, hävettää kertoa, että siinä se sitten viettää illan telkkarin edessä. Ei hyvä sekään.
