Tänään me käytiin Pikku Myyn 2v. neuvolassa. Aika oli aivan liian aikaisin aamulla ja mun piti herättää Myy ja repästä se melkein suoraan sängystä ilman aamupalaa mukaan. Kirosin mielessäni Rioa, joka jäi mukavasti lämpimän peiton alle nukkumaan, kun me lähdettiin taas pienellä kiukulla neuvolaa kohti, kun Myy ei tietenkään halunnut istua rattaissa vaan tahtoi kävellä itse...
Neuvolassa juteltiin kuulumisia ja kaikki menikin ihan kivasti siihen asti, kun Myyltä olisi pitänyt ottaa vaatteet pois mittausta ja punnitusta varten... Hirveän huudon saattelemana sain vaattet pois, mutta vaa'allehan neiti ei suostunutkaan menemään. Punnitus saatiin kuitenkin hoidettua niin, että menin Myyn kanssa vaa'alle ja sitten yksin. Pituuden mittaus ei sen sijaan onnistunut melkein ollenkaan, kun Myy vain roikkui takiaisena mussa kiinni ja huusi pää punaisena. Kokeiltiin monta kertaa pitää sitä väkisin paikoillaan, mutta Myy kiemurteli niin paljon, että mitta meni vähän sinne päin. Neuvolan hoitaja myös ihmetteli miten Myy on niin vahva ja pystyi olemaan sellaisessa asennossa, kun se vääntäytyi melkein siltaan siinä mittauspöydällä...
