Monissa pikkulapsiperheissä tilanne tuntuu olevan se, että äiti on lapsen/lasten kanssa kotona ja isä käy töissä noin klo 8-16 ja on viikonloppuisin vapaalla. Mutta tilanteita on niin paljon muunlaisiakin! Meillä esimerkiksi arki on aivan erilaista...
Mä olen Myyn kanssa kotona, mutta käyn lisäksi kolme kertaa viikossa muutaman tunnin töissä. Työt ovat tiistai- ja keskiviikkoiltaisin sekä sunnuntaina. Rio puolestaan on vuorotyössä ja tekee pääasiassa iltavuoroja 15.30/16.30-23.15. Toisinaan hän tekee myös aamuvuoroja, mutta yleensä niitä ei ole edes kerran viikossa. Vapaapäivä hänellä on keskiviikkoisin, siis silloin, kun mulla on töitä. Joskus viikossa on toinenkin vapaapäivä, mutta ei aina. Ja aika usein se toinen vapaa on tiistaina tai sunnuntaina, jolloin olen myös töissä.
Meidän arkipäivät menevät useimmiten siis niin, että Myy herää kahdeksan kieppeillä, jolloin nousen hänen kanssaan ylös ja Rio jää nukkumaan. Mä hoidan aamupalat ja muut aamuhommat, jonka jälkeen yleensä lähdetään Myyn kanssa johonkin. Joko vaan leikkipuistoon, perhekahvilaan, kauppaan tai muille asioille. Rio nousee yleensä 10-11 maissa, jolloin ollaan usein jo jossain tai juuri lähdössä. Ja kun me puolenpäivän kieppeillä tullaan takaisin kotiin syömään, on hän lähtenyt salille. Sillä aikaa kun Rio on salilla, mä laitan Myylle lounaan ja yritän laittaa sen päiväunille. Ja sitten kun Myy nukkuu, tulee Rio kotiin, syö ja lähtee töihin. Myyn herättyä mä annan sille välipalaa ja sitten puuhataan taas jotain iltaruokaan asti, jonka jälkeen usein katsotaan lastenohjelmia. Sitten vielä iltapala ja iltahommat sekä keskimäärin tunnin nukuttaminen, jonka makaan lähes joka ilta Myyn huoneen lattialla. Useimmiten saan Myyn nukkumaan yhdeksän maissa, jonka jälkeen alkaa mun oma aika, jolloin useimmiten yleensä katson telkkaria tai kirjoitan blogia. Rio tulee töistä kotiin noin 23.30, jolloin olen yleensä itse jo sängyssä käymässä nukkumaan, jotta kerkeän nukkumaan rauhassa edes hetken aikaa ennen yön ensimmäistä herätystä. Yöllä Myy herää aina vähintään pari kertaa ja taistelen sen kanssa 15min-2h, kun se haluaisi tissiä enkä mä halua sitä enää antaa. Kuuden kieppeillä Myy saa vihdoin tissiä, joka nykyään saattaa kestää tunninkin verran, jonka jälkeen joko noustaan ylös tai nukutaan vielä hetki. Tai jos olen oikein reipas, nousen joogaamaan ennen kuin Myy herää.
Tässä tilanteessa mua rassaa eniten yöt ja se, että melkein 90% ajasta mä oon yksin illat Myyn kanssa ja laitan sen nukkumaan, joka ei ole mitään mun lempihommaa. Keskiviikkoisin Rio saa Myyn usein nukkumaan ennen kun mä tulen töistä, joka onkin ihan luksusta. Tiistaisin on sama, jos Riolla sattuu olemaan vapaa tai sitten Myy on mun äidin luona hoidossa. Jos haen sen siltä, ollaan kotona kymmenen maissa, jonka jälkeen vasta laitan sen nukkumaan. Aika raskasta on myös se, että meillä on Rion kanssa super vähän yhteistä aikaa ja todella harvassa on ne illat, kun voidaan vaikka yhdessä katsoa sitä telkkaria. Olis niin ihanaa, jos molemmilla olis vaikka edes kerran viikossa vapaapäivä samaan aikaan... Ymmärrän kyllä myös sen, ettei Riokaan töiden jälkeen illalla pysty käydä heti nukkumaan, vaan tarvitsee hetken omaa aikaa ja haluaa kenties vielä syödä jotain. Mutta aamulla kyllä aina ärsyttää, kun se jää kuorsaamaan ja mun pitää aina nousta Myyn kanssa.
Tällä hetkellä me yritetään miettiä Myyn laittamista päiväkotiin, jotta mä voisin tehdä enemmän töitä. Asia tuntuu kuitenkin hankalalta, kun kaikki vaihtoehtot tuntuvat vähän huonoilta... Myytä on vähän turha laittaa päiväksi päiväkotiin, kun mä olen kuitenkin kotona ja hoidon tarve on joka tapuksessa illalla. Vaihtoehtona on siis vuoropäiväkoti, jossa voisi olla illallakin, mutta mua ei suoraan sanottuna houkuta sekään, että aina töiden loppuessa noin klo 21, mä lähtisin hakemaan Myytä tarhasta (joka ei olisi siis edes lähellä meidän kotia), matkustaisin väsyneen taaperon kanssa metrossa ja laittaisin sen nukkumaan siinä kymmenen jälkeen. Vuoropäiväkotiinhan voisi jäädä yöksikin, mutta sekin olisi vähän turhaa, jos syy on vain se, ettei jaksaisi hakea lasta niin myöhään... Ja päiväkodista kaipaisin Myylle juuri aktiviteetteja ja muiden lasten seuraa, joka ei ehkä ihan samalla tavalla toteutuisi illalla päiväkodissa kuin aamulla.
Mä oon tän asian kanssa nyt vähän ahdingossa ja oon yrittänyt miettiä kaikkia vaihtoehtoja läpi uranvaihtamisesta lähtien. Mä kuitenkin tykkään mun työstä, enkä haluaisi vaihtaa sitä johonkin muuhun (luultavasti pienempipalkkaiseenkin) vain sen takia, että arjen järjestäminen tuntuu haastavalta. Olis vaan niin täydellistä, että voisin tehdä tätä työtä aamulla tai päivällä... Ja toisaalta jos mietin, että meistä toinen olisi päivisin töissä ja toinen iltaisin, ei me nähtäis suunnilleen koskaan...
Ja suoraan sanottuna tällä hetkellä arki on ihan tarpeeksi raskasta tälläkin työmäärällä enkä usko, että edes kykenisin paljoa enempään ennen kuin saisin nukkua kokonaisia öitä...
Onko muilla vähän erilaisia arkikuvioita vuorotöiden tai muiden vuoksi? Onko lapsenne vuoropäiväkodissa? Miten saatte arjen rullaamaan kivasti yhteiskunnassa, jossa kaikkien oletetaan aloittavan päivänsä aikaisin aamulla?
Mielenkiintoinen postaus. Mulla on lapset jo 2- ja 4-vuotiaat ja perinteinen malli tässä vaiheessa olisi, että toinen vanhemmista vie lapset aamulla päiväkotiin ja toinen hakee ja sit jossain välissä hoidetaan kauppareissut, kokkailut ja siivoilut. Tämä ei meitä houkutellut, joten olemme järjestäneet arkemme vähän toisin.
VastaaPoistaMies kyllä käy päivätöissä, mutta itse aion irtisanoutua päivätöistäni, koska en halua palata sinne (olisi pakko kun kuopus täyttää syksyllä kolme). Minä hankin muutaman uuden työpaikan ja aika pitkälti samalla vaihdoin myös alaa. Liikunta-alan töitä teen lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Eli silloin mies on paikalla ja hoitaa lapset. Olen myös saanut kirjoitushommia, joita voin tehdä milloin ja missä haluan. Käytännössä olen siis kirjoittanut iltaisin kun lapset ovat menneet nukkumaan. Alkuvuodesta arkeen tuli suuri helpotus kun molemmat lapset aloittivat päiväkerhossa, joka on kolmena aamupäivänä kolme tuntia kerrallaan. Siellä kerhopaikan tiloissa on tilaa, joten työskentelen siellä eli nykyään mulla on yhdeksän tuntia tehokasta työaikaa joka viikko! Ja lapset pääsevät osalliseksi kivaan lapsiryhmään, jossa kaksi varhaiskasvatuksen ammattilaista. Lisäksi pojalla on yksi oma harrastus ja yksi lasten yhteinen harrastus.
Arki on ollut tosi mieleistä tällä tavalla. Ei ole kiire minnekään, paitsi välillä aamulla kerhoon jos nukumme pitkään. Mutta sekään ei haittaa vaikka emme ehtisi ajoissa kun mun ei tarvitse ehtiä mihinkään eli ei ole niin minuutin päälle. Kerhon jälkeen voimme ulkoilla tai mennä kotiin lepäilemään jos lapset vaikuttavat väsyneiltä. Kauppareissut ja siivoilut ehdimme tekemään yleensä päivän aikana ja melkein aina miehellä on ruoka valmiina kun tulee kotiin. Tosin joskus luuhaamme kaupungilla koko päivän. Parasta on se, että voimme tehdä mitä haluamme ja lapset saavat myös vaikuttaa.
Toki rahaa on vähemmän kuin jos menisin jo kokopäivätöihin. Tosin kahden lapsen kokopäivähoito maksaisi joku 600 euroa joka kuukausi, mikä tietty söisi työnteon kannattavuutta aika lailla. Nyt kerhot maksavat yhteensä 175 per kevät/syyskausi.
Mieti ihmeessä osittaista alanvaihtoa. Löytäisitkö päiviin jotain muita töitä ja sitten jatkaisit myös liikunta-alan töitä? Arki myös helpottuu koko ajan kun lapsi kasvaa. Myy on vielä aika pieni mutta kasvaa koko ajan.
Kiitos kommentista! Teidän arki kuulostaa kivalle! Mekin haettiin Myylle kerhopaikkaa, mutta ei sitä saatu, mikä harmittaa aika paljon... Nyt asiaa vähän enemmän pohdittuani, aion varmaankin jatkaa näillä vähäisillä töillä vielä siihen asti, kun Myy täyttää kolme. Ehkä siihen mennessä olen keksinyt jonkin hyvän ratkaisun osittaisesta päivätyöstä tms... :)
PoistaKuulostaa kaikille epäreilulta, ettei Myy tavallisina arkipäivinä ilmeisesti näe isäänsä juuri lainkaan. Jos vaikka siirtäisitte lapsen päivärytmiä pari tuntia myöhemmäksi niin että hän nukkuisi yöunen n. 23/24-10/11? Näin hän saisi aamupäiväaikaa isän kanssa, vanhemmat yhteistä ilta-aikaa ja sinä helpostusta arkeen sekä pidemmän yhtenäisen unipätkän.
VastaaPoistaNiin se valitettavan usein on ja on munkin mielestä epäreilua... Meillä oli jossain vaiheessa vähän tuollainen rytmi, kun Myy nukkui vielä koko yön perhepedissä ja silloin mentiin kaikki yhtä aikaa nukkumaan puolilta öin. Mä en vaan jaksanut niitä iltoja, kun ne oli niiiin pitkiä yksin... Mutta pitää yrittää kehitellä vielä jotain parempaa ratkaisua. :)
PoistaMinun vinkkini on, että jätätte tissittelyt kokonaan makuuhuoneen ulkopuolelle. Luulisin, että sillä tavalla se aika nopeasti unohtuu öistä ja unet paranevat. Neljä lasta imettäneenä uskoisin, että muidenkin lapsille voisi toimia. Tiedän myös, että huonon yön päätteeksi se tunti aamulla tissittelyä tuntuu sillä hetkellä helpotukselta, kun saa vielä hetken itsekin torkkua. Mutta siitä suosittelen ehdottomasti luopumaan, jos haluatte päästä eroon öisiltä tissin perään itkemisiltä. Tsemppiä! Kuulostaa tosiaan raskaalta teidän arki..
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Yötissittelystä ollaan juurikin yrittämässä pois. Myy on vaan jo niin kovatahtoinen ja voi huutaa helposti toista tuntiakin yöllä niin kovaa, että kuuluu naapureihin asti, että oon pitänyt vielä tuon kuuden imetyksen. Toinen vaihtoehto on nousta ylös viideltä, jota ollaan myös kokeiltu, mutta oon vaan aivan liian väsynyt sitten selviytymään arjesta...
PoistaKuulostaa jotenkin erikoiselta, että mies on aamut kotona mutta silti sinä hoidat lapsen käytännössä yksin. Tapaako Myy isäänsä vain silloin isän yhtenä vapaapäivänä? Ei kuulosta minusta kovinkaan reilulta järjestelyltä. Varmaan arki helpottaisi jo kummasti kun edes aamuissa olisi kaksi aikuista jakamassa vastuuta.
VastaaPoistaUseimmiten se on niin, koska mies menee niin myöhään nukkumaan eikä jaksa sitten aamulla nousta lapsen kanssa... Erittäin epäreilua ja raskasta mulle. Välillä kyllä vaan sanon sille, että nyt otat tän ja häivyn vähäksi aikaan treenaamaan/kaupoille tms! :D
Poista