39+6
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
"Olet ollut raskaana 279 päivää ja sinulla on 1 päivä aikaa laskettuun aikaan." Näin sanoi mun vauva app tänään. Aika uskomatonta, että mä oon kanniskellut uutta pientä ihmistä jo yhdeksän kuukautta. Toisaalta aika on mennyt yllättävän nopeesti, mutta toisaalta onhan tätä nyt kestänyt jo ihan hemmetin kauan! Raskausaika on ollut aika erilaista kuin odotin ja oon tainnut todella päästä aika helpolla. Kirjoitinkin jo aikaisemmin raskaudesta postauksessa Miltä raskaus tuntuu? ja nyt tulee vielä muutamia sekalaisia viimehetken ajatuksia.
-Miksi mun hiukset ei kasvanut kohisten raskauden aikana, niin kuin monelle käy? Hiukset kyllä tuntuu ehkä vähän paksummilta, mutta eiköhän nekin tässä kohta ala karista... En malta odottaa!
-Odotan myös kovasti sitä hetkeä jossain kaukaisuudessa, jolloin voisin värjätä nää hiukset! En oo uskaltanut värjätä hiuksiani, sillä pelkään hormoonien muuttavan väriä, joka varmaan olis mulle ihan mahdollistakin, kun hiukset on välillä muutenkin vihertäneet tai punertaneet haluamatta. Eli toistaiseksi mennään tällä ihanalla maantien harmaalla ja vaalean kulahtaneilla latvoilla, aah...
-Mulle ei myöskään tuntunut tulevan missään vaiheessa mitään ihanaa raskauden hehkua. Kyllä siihen hehkuun edelleenkin tarvitaan poskipunaa ja muita apuvälineitä.
-Miksi mun napa ei popsahtanut ulos? Luulin, että niin käy kaikille odottajille.
-On kyllä ihmeellistä kuinka kehonkoostumus vaikuttaa ulkonäköön niin paljon enemmän kuin paino. Me painetaan Rion kanssa nyt kutakuinkin yhtä paljon (ja ollaan siis saman pituisia), mutta mun pylly on kaks kertaa isompi ja näytän norsulta... Rio puolestaan näyttää ihan hyvältä.
-On myös aika uskomatonta, että painoindeksin mukaan olen vielä juuri ja juuri normaalipainoinen...
-On tavallaan ollut myös mielenkiintoista kokea näin hetkellisesti miltä tuntuu olla reilusti painavampi kuin normaalisti. Ymmärrän nyt hieman paremmin vähän isompia ihmisiä ja kuinka raskaalta esimerkiksi liikkuminen ylimääräisten kilojen kanssa voi tuntua. Toisaalta taas hitaasti tulleisiin kiloihin on yllättävän helppo tottua ja näin ollen pikku hiljaa lihominenkin saattaa varmasti käydä salakavalasti. Kuitenkin tämän mielenkiintoisen kokeilun jälkeen kaipaan jo kovasti "omaa" kehoani ja hieman kevyempää oloa.
Saako tää takki mut näyttämään lihavalta?
-Kun kuuntelen Rion kertomuksia raskaana olosta Balilla, en voi olla muuta kuin superkiitollinen siitä, että asun Suomessa ja saan täällä niin laadukkaita terveyspalveluja. Ellei ole todella rikas, ei odotusaikana Balilla yleensä mennä sairaalaan kun vasta synnytyksen hetkellä (ellei sittenkin mennä vaan jonkin poppamiehen luokse). Itselle tuntuis nyt uskomattomalta, jos ei olis mitään hajua edes vauvan lasketusta ajasta tai että tietäis jo etukäteen, ettei synnytyksen hetkellä olis edes mitään mahdollisuuksia saada lääkkeellistä kivunlievitystä...
-Vaikka on asiat Suomessakin olleet aika eritavalla esimerkiksi 30 vuotta sitten. Ei mua odotettaessa katseltu mitään ultria, tehty kaikkia tutkimuksia, joita nykyään tehdään eikä sukupuolta voinut kuin arvailla etukäteen.
-Ite mietin lähinnä sitä, että jos synnytyssairaalassa haluais koittaa kivunlievitykseen vesiallasta, niin pitääköhän ottaa bikinit mukaan...?
-Ja oonkohan mä pilannut vauvan, kun oon syönyt raskausaikana lakuja...
-Kerkesin myös syömään eilen puolet ananaksesta ennen kuin Rio tajus mitään ja alko komentaa mua.
-Oon myös aivan lopen kyllästynyt näihin vähäisiin vaatteisiin, jotka enää mahtuu mun päälle! Odotin innoissani, että pääsisin taas käyttämään kaikkia vanhoja vaatteitani, kunnes tajusin, että seuraavaksi päälle tulisi kai laittaa jotakin imetyspaitojen kaltaisia asioita...
-Ja onhan se nyt aivan ihmeellistä ajatella, että kohta täällä meidän kodissa asuu mitä todennäköisemmin kolmaskin ihminen! Luultavasti aika pieni ihminen, mutta oikea ihminen kuitenkin. Joka on meidän tekemä!
Täällä siis kohtalaisen malttamattomina jo odotellaan, että jotain alkais tapahtumaan... Ja onhan tässä sentään 5% mahdollisuus, että vauva syntyy huomenna. Mutta en mä valita. Oon vaan onnellinen, etten oo elefantti. Ne on raskaana 22kk!
Tunnisteet:
laskettu aika,
Lifestyle,
Raskaus,
raskausajatuksia
loading..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
:)
VastaaPoista:)
VastaaPoista