Ensikosketus Singaporeen ja yöpyminen Little Indiassa

No niin, jos vihdoin päästäis vähän Singapore juttuihin! Oltiin tosiaan Rion kanssa Balin jälkeen pari päivää Singaporessa, joka oli molemmille ensimmäinen kerta. Meillä oli molempiin suuntiin lennot Singaporen kautta ja mietittiin, että siinähän vois samalla pysähtyä hetkeksi katsastamaan paikkoja. Annoin Rion päättää, että haluaisko se mielummin pysähtyä meno- vai tulomatkalla ja se valitsi kotimatkan, sillä olis ollut kuulemma liian täpinöissä ennen Balia. Mutta ei tääkään kyllä oikein hyvä ratkasu ollut... Rio oli nimittäin niin surullinen ja masentunut Balilta lähdöstä, ettei sitä huvittanut Singaporessa aluksi mikään. Mutta tässä vähän meidän ensi fiiliksiä Singaporesta ja meidän majapaikasta Little Indiasta.


Metro

Meillä meinas mennä hermot ensimmäisen kerran jo lentokentältä lähdettäessä, kun metrolippujen ostaminen oli tehty niin hankalaksi. Ajateltiin ostaa kolmen päivän liput, joilla pääsis matkustamaan niin paljon kuin haluaa ja mentiin pitkään jonoon niiden ostoa odottomaan. Kun päästiin vähän lähemmäksi, huomattiin, että luukulla lukikin, että päivälippuja ei saisi siitä ostettua, vaan niitä saisikin toisesta kerroksesta. Eli sinne siis. Siellä jonotettuamme huomattiin, että hinnat olikin erilaiset kuin netissä oltiin katsottu ja alettiin epäröimään jospa kertaliput tulisivatkin meillä halvemmiksi. Päädyttiin niihin ja todettiin, että niitä sai ostettua vain automaatista, joten jonotettiin seuraavaksi sinne. Automaatilla huomattiin, että meillä ei ole tarpeeksi pientä rahaa ostaa lippuja ja ei kun infotiskille ensin vaihtamaan rahaa ja sitten takaisin automaattijonoon. Huah. Tässä vaiheessa oli jo aika hikinen tunnelma painavat rinkat selässä ja hermot alkoi kiristymään... Tunnelma näytti muillakin matkalaisilla olla aika samanlainen, sillä ei todellakaan oltu ainoat, jotka tuskailivat samojen ongelmien kanssa.Lopulta saatiin kuitenkin haluamamme liput ja päästiin metroon ja otettiin suunnaksi Little India.

Metro oli muuten tosi selkeä ja helppo käyttää ja se olikin ainoa kulkuväline, jota Singaporessa käytettiin. Mentiin vain kerran väärään suuntaan ja sekin tapahtui kotiin lähtiessä matkalla takaisin lentokentälle. Kerran tosin kävi niin, että vaihdettiin metroon, joka oli juuri lähdössä ja johon mä kerkesin juosta sisään, mutta Rio jäi laiturille, kun ovet meni kiinni. Siinä sitten viittoiltiin ikkunan läpi ja mä jäin vaan pääteasemalle odottelemaan, että kai se Rio sieltä tajuaa tulla perässä, kun se tiesi kuitenkin mihin oltiin menossa... Ja sieltähän se sitten tulikin oikeeseen paikkaan. Onneks tajus, koska sillä ei ollut ees puhelinta mukana... Ei tullut loppujen lopuksi laskettua, että tuliko kertalippujen ostaminen halvemmaksi vai olisiko kuitenkin kannattanut ottaa se kolmen päivän lippu. Suhattiin aika paljon pitkin poikin kaupunkia, joten kertalippujakin kyllä kului. Mutta Singaporen hintatasoon nähden julkinen liikenne on kyllä halpaa (bussit kai vielä metroa hieman halvempia) ja suositeltava vaihtoehto, jolla pääsee helposti ja nopeasti perusnähtävyyksille.

Saapuminen Little Indiaan

Saavuttiin metrolippusekoilujen takia Little Indiaan aika myöhään illalla ja oltiin jo aika väsyneitä ja nälkäisiä. Rioa riso rinkan kantaminen ja se, ettei ihan heti löydetty meidän majapaikkaa. Kysymällä oikea tie kuitenkin selvisi ja päästiin loppujen lopuksi perille. Ensi kosketuksena Singaporeen Little India oli kyllä tosi kummallinen, sillä fiilis oli siellä ihan kun vois Intiassa kuvitella olevan (en ole siis käynyt). Missään ei näkynyt muutamaa turistia lukuunottamatta muita kuin intialaisia, kadun varret oli täynnä värikkäitä pieniä kauppoja ja jokapuolella soi intialainen musiikki. Kaikki liikkeellä olevat ihmiset olivat miehiä ja vaikka Rio koki sen jotenkin häiritseväksi, ei tunnelma mun mielestä ollut mitenkään epämiellyttävä.

Majoittumista ja ruokaa

Me yövyttiin hotellissa nimeltä Santa Grand Hotel Little India, joka oli ihan hyvällä paikalla pienen kävelymatkan päässä metrosta. Oltiin niin poikki, kun päästiin hotellille, etten kerennyt ees ottamaan kunnon kuvia huoneesta, mutta huone oli tosi siisti, vaikkakin aika pieni. Suihkusta tuli lämmintä vettä, jääkaappiin sai eväät ja ilmastointi toimi, eli kaikki oli, mitä parissa yössä kerettiin kaivata. Ainut miinus oli se, ettei aamupala kuulunutkaan hintaan (tai sitä ei ollut edes tarjolla koko paikassa), vaikka olin jotenkin niin käsittänyt. Singaporessa mikä tahansa majoittuminen maksaa ihan maltaita ja dormistakin saa maksaa monta kymmentä euroa. Haluttiin kuitenkin oma huone ja siksi ei valittu aivan halvimpia vaihtoehtoja. Tää toimi meille oikein hyvin eikä toisaalta kyllä hienompaa paikkaa oltais kaivattukaan, kun ei siellä huoneessa keretty pahemmin aikaa viettääkään.



Hotellille pääsyn jälkeen lähdettiin nälissämme metsästämään jotakin ruokapaikkaa ja mahat kurnien päädyttiinkin lähimpään mahdolliseen ravintolaan hotellin vieressä. Oltiin himoittu intialaista ruokaa jo monta viikkoa Balilla ja oltiin onnellisia, kun vihdoin saatiin lautaset herkkuruokaa naaman eteen. Nälissää melkein kaikki ruoka maistuu hyvältä, mutta tästä ravintolasta jäi kyllä vähän huono mieli. Ruoka ei ollut kovinkaan hääppöistä ja maksoi aika paljon! Halvemmella ja paremmin oltais syöty Suomen intialaisissa tai nepalilaisissa... Meille jäi myös tunne, että meiltä otettiin vähän yli hintaa, mutta ei jaksettu väsyneenä sitä jäädä selvittelemään. Paikassa oli paljon paikallisia ja meille laitettiin varmaan jotain turistilisää.



Ruoan jälkeen köpöteltiin pieni kierros ja katseltiin vähän kauppoja ja menoa kaduilla. Kauaa ei kuitenkaan jaksettu, kun oli vaan pakko palata huoneeseen nukkumaan...

Uusi päivä

Seuraavana aamuna noustiinkin sitten reippaina uuteen päivään ja lähdettiin katselemaan miltä Singapore näytti valoisalla. Ei oltukaan illalla tajuttu kuinka värikkäitä taloja Little India oli täynnä ja valoisen aikaan kaduilla näkyi myös intialaisia naisia.





Tekka Centre

Lähdettiin metsästämään jotakin aamupalapaikkaa ja löydettiin metroaseman läheisyydessä sijaitsevalle Tekka Centerille, josta löytyi Singaporelaisten suosima hawker -ruokamarketti. Ja siinä kyllä edellisen päivän ruokapettymykset unohtui aika nopeasti, kun kierreltiin lukuisten kojujen seassa miettien mitähän osaisi valita syötäväksi, kun oli niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Saatiin aamupalamme ja syötiin samassa paikassa vielä pari kertaa myöhemminkin. Tarjolla oli monenmaalaisia herkkuja ja lisäksi raikkaita hedelmiä sekä juomia, joten kaikille luulisi löytyvän tuolta jotain mieleistänsä syötävää. Vaikka Singapore on kallis kaupunki, pystyy siellä syömään tällaisissa hawkereissa edullisesti todella hyvää ruokaa. Vastaavia paikkoja löytyy useimmista kaupunginosista, joista tietenkin Little India ja Chinatown ovat halvimpia. Tekka Centressä isoja annoksia sai muutamalla eurolla.









Seuraavana aamuna Riokin oli vähän paremmalla mielellä.



Päivän päätteeksi käytiin vielä syömässä samassa paikassa uudestaan...

Kannattaako Little Indiassa käydä?

Singaporesta tekee mielenkiintoisen se, että lähes koko väestö on maahanmuuttajia ja eri alueilla kulkiessaan voi kokea lähes olevansa eri maissa. Sinänsä Little Indiassa ei ollut mitään kovin erityistä nähtävää ja kadunvarsien kaupatkaan eivät tarjonneet ainakaan meille mitään kovin kiinnostavaa katseltavaa/ostettavaa. Kultakauppoja on valtavasti ja ainakin yksi suurempi monikerroksinen tavaratalo, johon pääsin tutustumaan viimeisenä aamuna etsiessäni täi-shampoota... Tunnelma on kuitenkin todella omanlaisensa ja se poikkeaa kovasti fiinistä keskustasta. Kaikenkaikkiaan Little India on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kaupungin osa, jossa kannattaa käydä ainakin syömässä tai miksei vaikka yöpymässäkin, jos kaipaa edullista majoitusta alueelta, josta pääsee kuitenkin helposti liikkumaan eri paikkoihin.

Singapore-jutut jatkuu vielä myöhemmin! Hauskaa viikonloppua ja terveisiä junasta!