Sanurista meidän matka jatkui siis Ubudiin, vaikka suunnitelman olivat hieman alkuperäisestä muuttuneet. Halusin kuitenkin ehdottomasti käydä Ubudissa, sillä tykkään siitä paikasta.
Ubud on taiteilijakaupunki aika keskellä Balia. Se on suosittu matkailukohde, mutta tunnelma on kuitenkin kivan rento ja rauhallinen eikä ördääviä Aussituristeja onneksi näy. Ubudin suosioon on vaikuttanut melkoisesti Elisabeth Gilbertin kirja Eat Pray Love, jossa hän vietti Bali aikaansa Ubudissa. Useat ihmiset tulevat edelleen kysymään neuvoa kirjan poppamieheltä Ketutilta ja parantaja Wayanin paikkakin on helposti löydettävissä. Nykyään Ubud on myös Balin terveyden ja hyvinvoinnin keskus lukuisine joogastudioineen ja terveysruokapaikkoineen.
Myös mulle Ubudissa on tärkeää syöminen, mutta siitä lisää vähän myöhemmin ja ensin toisesta tärkeästä Ubud-aktiviteetistä, nimittäin shoppailusta!
Kaikki tavara mitä Balilla katukaupoissa ja markkinoilla myydään, tulee nimittäin Ubudista. Tai tarkemmin ottaen aivan Ubudin vierestä Sukawatista. Sukawati on markkinapaikka, jossa on myynnissä vaatteita, puuveistoksia, koristeesineitä, laukkuja ja kaikenlaista matkamuistokrääsää. Eli ne kaikki värikkäät mekot, korut yms. joita jokaisella rannalla myydään, tulevat Sukawatista ja sieltä ne myös saa ostettua Balin halvimpaan hintaan. Sukawatiin taitaa olla noin 15-20km Ubudin keskustasta ja edellisellä kerralla me mentiin sinne Rion kanssa pyörillä. Se oli kuitenkin aika heviä hommaa helteellä ja hikisinä ei jaksettu ees kauheesti siellä kierrellä. Nyt mentiin siis laiskasti vaan moottoripyörällä. Tää balilainen matkustustyyli on koitumassa muuten mun kohtaloksi, sillä arkiaktivisuus on täällä ollut aika nollassa, kun ei tuu ikinä käveltyä minnekään! Tänään Rio myös kohteliaasti ilmoitti, että mun takapuoli on levinnyt siitä, kun tultiin tänne. Kiva.
Mutta asiaan... sen Balin halvimman hinnan saamiseksi pitää vähän kärsiä. Normaali kaupustelijoiden kutsuhuutelu ei nimittäin ole mitään verrattuna Sukawatin kauppiaiden toimintaan! Rakennuksen ulkopuolella kadunvarsissa olevia tuotteita saa vielä katsella kohtalaisen rauhassa, mutta rakennuksen sisällä alkaa armoton show... Jokaisesta pöydästä myyjä työntää jotakin shortsia tai saronkia esille ja hokee osta osta, halpa, halpa. Tavaroita on oikeasti vaikea edes katsella, kun koko ajan naaman edessä on joku rätti, jota ei ainakaan halua ostaa ja ainut ajatus päässä on, että täältä on päästävä pois. Mulla menee helposti hermo tommosissa paikoissa eikä shoppailukokemus tälläselle, joka haluais rauhassa katsella ympärilleen ole tuolla todellakaan mukava. Mutta jos tietää mitä haluaa, hengittelee vaan syvään ja osaa vähän tinkiä, saa tuolta kyllä tavaraa todella halvalla. Mä ostin muutaman korun ja kolme dream catcheriä ja Rio paidan eikä ostokset tainnut olla yhteensä edes viittä euroa.
Sukawatin sisällä yksi myyjä jopa ehdotti Riolle indonesiaksi, että sanotaan tuolle turistille tosi iso hinta ja Rio saa puolet rahoista! Hah!
Sukawati siis vaati hermoja, mutta Ubudissa oli myös muuta ostettavaa jonka perässä mä olin. Joogakeskuksena tunnetussa kaupungissa on myynnissä tietysti myös joogavaatteita, joita mä olinkin siellä metsästämässä. Oon aikasemmin ostanut Ubudista semmosen kivan urheilutopin, josta oon tykännyt tosi paljon ja halusin ostaa vastaavan uuden. Löysin kivan kaupan, jossa oli paljon joogavaatteita ja myyjänä ihana vanha pappa, joka antoi katsella vaatteita rauhassa ja sovittaa niin paljon kuin halusi. Sukawatin jälkeen olin vaikka valmis maksamaan vähän enemmän, jos saan rauhassa valita mitä ostan, mutta papalta sainkin kaksi paitaa ihan hyvään hintaan. Yhden lyhyen topin olin kerennyt ostaa jo aiemmin joltain ärsyttävämmältä myyjältä. Jooga/treenihousutkin olis ollut kivat, mutta ne näytti musta kaikki vähän liian hipiltä.
Ostin Ubudista myös yhden kirjan, sillä mun lukemiset oli loppua kesken. Se on nimeltään Balilicious ja se osoittautui oikein viihdyttäväksi lomalukemiseksi. Lisäksi jostain kaupasta tarttui mukaan ihanan tuoksuisia saippuoita ja löysin myös muutamia tuliaisia. Olin siis oikein tyytyväinen mun shoppailuihin ja Ubudin viimeisenä päivänä olikin jo tunne, että nyt pitää äkkiä lähteä pois, ennen kuin tuhlaan kaikki rahani!
Ensi kerralla sitten siitä ruokapuolesta!
Oon näissä jutuissa nyt sen verran jäljessä, että täällä elellään jo toiseksi viimeistä päivää Balilla... Tänään kierrettiin taas kaikki sukulaiset ja sanottiin niille heipat. Perjantaina matka jatkuu pariksi päiväksi Singaporeen ja sitten onkin jo aika tulla kotiin. Koitan kuitenkin vielä tulla vähän kirjottelemaan tässä jossain välissä, nyt kun sain blogin taas toimimaan. Arvauskisassa ei edelleenkään ole tullut oikeaa vastausta ja aikaa arvata on vielä tämän viikon loppuun. Päätin myös, että jos oikeaa arvausta ei tule, arvon tuliaispalkinnon kaikkien arvanneiden kesken, eli käykäähän vielä osallistumassa!
Ei kommentteja