Kurkistus uuteen Ipanaiseen!

Mä pääsin eilen tutustumassa uuteen liiketilaan muuttaneeseen Ipanaiseen. Ipanainen on ehkä mun lempilastentarvikeliike ja -kirppis ja siellä tulee vierailtua melkoisen useasti. Ipanaisessa mua miellyttää mukava tunnelma, kivat lastenvaatteet kunnolliseen kirppishintaan sekä avulias ja asiantunteva henkilökunta. Kivaa on ollut myös se, että rattaat on saanut ottaa sisälle, joka tosin on aiheuttanut usein sen, että välillä pieni kauppa on ollut aivan tukossa ja pois pääsyäkin on saanut odotella jonkin aikaa. Joten uusi avara liiketila on aivan uskomattoman mahtava ja tervetullut juttu tälle sympaattiselle myymälälle! 

Uusi Ipanainen aukeaa tänään 1.3.2017 osoitteessa Siltasaarenkatu 2 (entisen Subwayn tila) ja kehoitankin kaikkia lapsiperheellisiä ehdottomasti vierailemaan siellä! Liikkeessä toimii siis täydenpalvelun kirpputori, jossa myyjän ei tarvitse muuta kuin tuoda vaatteet kasseissa paikalle ja asiantunteva henkilökunta hinnoittelee ne. Näin myyjä välttyy hinnoittelun vaivalta eikä hintoihin tule lisättyä mitään tunnelisää tms. Mutta tästä vielä myöhemmin lisää, sillä mä oon itsekin viemässä Myyn vanhoja vaatteita ja vauvakamaa myyntiin piakkoin! Lisäksi myynnissä on kaikenlaista lapsiperheessa tarvittavaa tavaraa liittyen mm. ruokailuun sekä kantamiseen. Ipanaisesta löytyykin erityisen hyvää tietämystä kantamisesta ja siellä osataan neuvoa kantoreppujen ja -liinojen kanssa. Meidänkin Tula on ostettu sieltä ja sain siihen erittäin hyvää opastusta sitä hankkiessani. Ipanaisesta voi myös vuokrata kantovälineitä.

Parhaat hetket

Kulunut viikko oli täynnä pieniä ihania asioita ja sunnuntain kunniaksi tulee pieni kooste niistä.

Maanantai

Lähdettiin Pikku Myyn kanssa käymään verotoimistossa, mutta matkasta tulikin useamman tunnin retki keskustaan kauppoja kiertelemään. On hauskaa, kun Myystä alkaa olla jo tavallaan seuraa itselle ja kummastakin on kiva viettää tällaisia tyttöjen shoppailuhetkiä. Mutta kivaa on myös silloin, kun Myy nukahtaa rattaisiin ja saa itse kierrellä ihan rauhassa. Myy onkin vähän yllättäen alkanut vetelemään toisinaan tässä viime aikoina melkein kolmen tunnin päiväunia (joita ei olekaan näkynyt sitten ensimmäisen parin elinkuukauden jälkeen...) ja maanantainakin mä kerkesin kiertelemään kauppoja, menmään kotiin ja syömään ihan rauhassa ennen kuin se heräs. Tällaisten unien jälkeen on itselläkin ihan uudesti syntynyt olo ja jaksaa aivan erilailla taas touhuta lapsen kanssa, kuin normaalien tunnin päikkäreitten jälkeen, jonka aikana kerkeää yleensä just syömään muttei oikein muuta. 

Näin järjestät lapsikuvauksen kotona

Vauvoista on ihana ja helppo ottaa kuvia silloin kun ne vielä pysyvät paikallaan, mutta auta armias, kun ne lähtevät liikkeelle... Sitten ei enää kunnollisia kuvia saakaan, ellei satu olemaan ammatiltaan valokuvaaja ja omista supernopeaa kameraa. Mä en todellakaan ole mikään kuvaaja ja vaikka ulkona aurinkoisella säällä muotokuvat saattavat välillä onnistuakin ja paikallaan olevista esineistä saatan saada aika kivoja kuvia, niin vauhdikkaan taaperon kuvaamiseen mun taidot ja kamerakalusto ei vaan riitä... Tärkeitä hetkiä olisi kuitenkin kiva ikuistaa ja koska pihinä ei kunnon valokuvaajalle raaski mennä, on järjestettävä kuvaukset itse kotona. 

Ja tässäpä tulee mun vinkit DIY vauva- tai lapsikuvauksiin kotioloissa:

• Pyydä apua. Miellellään koko suku, sillä yksin et mitenkään hommasta selviä. Yksi asettelee lapsen paikalleen, toinen naurattaa, kolmas käyttää kameraa, neljäs juoksee lapsen perään ja sitten kaikki alkaa alusta.

• Valitse paikka, jossa on mahdollisimman hyvä valaistus. Joka talvisaikaan onkin ihan turha neuvo. Sisällä on kuitenkin liian vähän valoa ja ikävä kyllä lasta ei voi rimpsumekossa vielä ulos lumihankeenkaan... Ei auta siis muu kuin muokata kuvia jälkikäteen.

• Pidä  lavastus yksinkertaisena, sillä lapsihan on kuvassa se pääasia. Itse sorrun käyttämään ehkä vähän liikaakin kaikenlaisia koristeita ja härpäkkeitä, kun kaikki ideat pitäisi saada käytettyä samassa kuvassa...

• Valitse lapselle vaatteet, joissa on mukava olla. Vaikka se ihana hiuspanta on kyllä pakko laittaa, vaikkei lapsi haluaisikaan sitä pitää...
  

Miksi teidän lapsella ei ole hiuksia?

Pikku Myyllä ei ollut syntyessään kovin paljoa hiuksia ja niistäkin suurin osa lähti melko nopeasti pois. Takaraivolla hiuksia on ollut aina enemmän ja edestä katsottuna Myy näyttää vieläkin lähes kaljulta. Mun mielestä tää ei ole mitenkään tavatonta, mutta Riolle hiuksettomuus on muodostunut hieman ongelmaksi...

Joskus raskausajan neuvolaa odotellessamme Rio katseli odotustilassa olevia vauvoja ja pikkulapsia ja sanoi, että "katso nyt, kaikilla muilla on poikavauva, vain me saadaan tyttö...". Johon mä vastasin kummissani, että eihän nuo kaikki lapset ole poikia (olin nimittäin kuullut osaa kutsuttavan tytön nimellä). Rio oli vain luullut pojiksi kaikkia, joilla ei ollut pidempää tukkaa, eli suunnilleen kaikkia. Tästä alkoikin keskustelut siitä, että on aivan normaalia, ettei suomalaisvauvalla välttämättä ole paljoakaan hiuksia, vaikka se olisi tyttö. Asia hämmästytti Rioa kovasti, sillä Balilla kaikilla on kyllä kuulemma hiukset syntyessään.

Ystävät

Vaikka edellinen vuosi on tullut vietettyä aikamoisessa vauvakuplassa ja kavereita ei ole tullut nähtyä niin paljoa kuin olisi halunnut, eivät ystävät ole kuitenkaan unohtuneet. Aidot ystävät ovatkin siitä ihania, etteivät ne unohdu, vaikka toisinaan kuluisi pidempikin aika näkemättä. Äitielämä on välillä kovin raskasta ja äitikaverit ovat kultaakin tärkeämpiä vertaistuen antajia. Mutta aivan yhtä tärkeitä ovat myös lapsettomat ystävät ja välillä onkin aivan parasta nähdä heitä ja jutella jostain aivan muusta kuin lapsista. 

Ystävät on niitä, joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin se on jäänyt, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut yli vuosi. Ystävien tapaaminen tekee arjesta juhlaa ja ystävien kanssa voi vouhkata jostain hassuista asioista kuten Hansonista, terveysruoista tai lastenvaatteista. Ystävien kanssa voi lähteä reissuun ja muuttaa koko elämän. Ystäviltä voi oppia käytännön taitoja kuten ruoan laittoa, sivistynyttä alkoholin käyttöä sekä lapsen hoitamista. Ja kun ystävä kertoo paistavansa joulutorttuja puolessa välissä helmikuuta, voi itsekin hyvällä omalla tunnolla syödä kaapista joulusuklaat. Ystävien kanssa on kiva treenata ja vaikka välillä se voi mennä enemmänkin jutteluksi, on se sen arvoista. Ystävä polkee sua pyörantarakalla ja tuo lihapiirakoita Haminasta asti. Ystävien tapaaminen on aina hyvä syy pitää taukoa herkkulakosta ja ystävän kanssa jaettu kakku maistuu paljon paremmalta kuin yksin syöty.